Blogini siirtyy Lilyyn!

Blogini vuosipäivä laittoi kuin laittoikin rattaat pyörimään päässäni. Tapasin pian sen jälkeen parasta ystävääni kaupungilla. Hän on tehnyt jonkin aikaa YouTube-videoita, ja satuimme puhumaan videoiden tekemisestä. Olin jo pidemmän aikaa miettinyt, että voisin kertoa blogistani hänelle, mutten jotenkin ollut ikinä tullut tehneeksi sitä. Nyt somesisällöstä jutellessa hetki tuntui vihdoin otolliselta. Kerroin kirjoittaneeni blogia vuoden omaksi ilokseni ja miettineeni hieman sen "julkisempaa" pitämistä, lukijoiden etsimistä ja blogiportaaliin siirtymistä. Ystäväni tietysti kannusti ja sanoi, että jos yhtään siltä tuntuu, kannattaa vain rohkeasti ottaa askel ja alkaa kirjoittaa sillä tähtäimellä, että lukijoitakin joskus mahdollisesti olisi.

Kuten olen aiemminkin kertonut, olen tähän mennessä "mainostanut" blogiani vain muutamaan otteeseen kommentoidessani muiden, suositumpien kirjoittajien blogeja. Päätinkin nyt, että tästedes aina kommentoidessani lisään nimimerkkiini linkityksen tänne. Vähäisestihän klikkausliikennettä sitä kautta tulee, ellei erikseen kommentissa nosta esiin jotakin omaa postaustaan, mutta siten on edes teoreettinen mahdollisuus, että blogiini eksytään. No, kuinka ollakaan, Mami Go Go -blogin Minttu kirjoitti juuri sopivasti vauvavuoden kuluista eli samasta aiheesta, jota itse käsittelin Paljonko vauvaan meni rahaa -postauksessa. Koska teksti osui täysin samaan aihealueeseen, jätin kommentin, jossa linkitin oman postaukseni ja kerroin kirjoittaneeni meidän perheessä kuluneista summista tänne omaan blogiini. Linkityksen kautta kävijöitä tulikin yli 250 siinä, missä yleensä postaukseni ovat saaneet alle viisi klikkausta.

Vaikka näin kertaluontoisesti sopivan aiheen sattuessa blogiin voi saada jonkin verran liikennettä kommenttimainostamalla, en kuitenkaan koe luontevaksi oman blogini jatkuvaa tuputtamista toisten tekstien yhteyteen. Siksi päätin tehdä vielä toisen, hieman suuremman muutoksen. Seuraan itse monia Lilyn blogeja, ja aika usein myös etsin uusia kiinnostavia postauksia portaalin etusivun kautta. Portaaliin kuuluminen voisikin auttaa huomattavasti lukijoiden löytämisessä. Lilyyn kuka tahansa voi perustaa matalalla kynnyksellä oman bloginsa, ja mikäli joku postaus saa enemmän lukijoita, se saattaa nousta alustan etusivulle ja ohjata sitä kautta vielä lisää väkeä blogin pariin.

Päätinkin siis tarttua tuumasta toimeen ja urakoin viikossa kaikki vanhat postaukseni uudelle alustalle. Plussaa siirrossa oli potentiaalisen lukijakunnan laajentumisen lisäksi myös se, että Lilyn blogien ulkoasu on mielestäni todella miellyttävä. Tämän itse väsätyn oranssin teeman vaihtuminen Lilyn yksinkertaisen tyylikkääseen malliin sai blogin näyttämään heti astetta ammattimaisemmalta.

Tästedes blogini päivittyy siis Lilyn puolella. Klikkaa itsesi tästä uuden Maja auringolle -blogin pariin!

Viisi vinkkiä polttarijärjestelyihin

Kuten pari postausta sitten kerroin, olen mukana järjestämässä ystäväni polttareita syyskuulle. Syksy ei ehkä ole sitä tyypillisintä polttarisesonkia, mutta ajattelin silti koostaa tähän postaukseen muutaman vinkin vastaavaa suunnitteleville. Polttareiden järjestäminen on hauskaa mutta yllättävän työlästä, joten suunnittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin.

1. Kysy morsiamen mielipidettä. Vaikka polttareiden on yleensä tarkoitus olla yllätys, ainakin jotain suuntaa-antavaa osviittaa juhlakalun toiveista on viisasta kartoittaa etukäteen. Ainakin morsiamen kanta extreme-aktiviteetteihin ja noloihin tehtäviin on syytä olla järjestelijöillä tiedossa. Me saimme morsiamelta ennakkoon listan ihmisistä, joita hän toivoo polttareihin kutsuttavan. Listassa oli myös kyseisten naisten puhelinnumerot, mikä helpotti yhteydenottoa huomattavasti, koska me kaasot emme tunteneet kuin murto-osan kutsutuista. Sen kun pistimme WhatsApp-ryhmän pystyyn ja aloimme kysellä ihmisten aikatauluista.

2. Budjetoi. Kysy hyvissä ajoin, millaisia ajatuksia osallistujilla on polttareihin käytettävästä rahasummasta. Jaa sitten potti osiin hahmottaaksesi, paljonko mihinkin osa-alueeseen (aktiviteetit, ruokailut, tila, kuljetukset, koristeet ja muu ekstra) on käytettävissä rahaa. Tätä kannattaa miettiä myös siltä kannalta, minkä arvelette olevan morsiamelle tärkeää. Haluatteko panostaa hienoon juhlatilaan? Onko morsian haaveillut benji-hypystä tai muusta hintavammasta aktiviteetista? Itse suosittelen panostamaan mieleenpainuviin aktiviteetteihin ja hyvään meininkiin - ulkoiset seikat, kuten koristeet, ovat vain kivaa ekstraa.

3. Säästä kaikesta, mistä voit. Kun isot rahareiät ovat selvillä, pohdi, miten mikäkin osa-alue hoituu mahdollisimman edullisesti mutta silti miellyttävästi. Esimerkiksi ruokailuiden suhteen kannattaa harkita, voisiko aterian tehdä yhdessä kalliin ravintolan sijaan. Kokkailu voi nimittäin olla samalla hauskaa yhteistä tekemistä. Myös aktiviteettien kohdalla voi hyvin miettiä, olisiko yhden tai kahden maksullisen hupailun lisäksi olemassa kivaa, ilmaista puuhaa. Erilaiset rastitehtävät kaupungilla ovat esimerkki klassikosta, joka kysyy enemmän viitseliäisyyttä ja mielikuvitusta kuin kahisevaa.

4. Ota selvää osallistujien mahdollisista suhteista ja kyvyistä ja hyödynnä niitä. Tämä on ehkä kaikista paras säästövinkkini. Esimerkiksi näissä ystäväni polttareissa säästämme pitkän pennin, kun ilta vietetään yhden osallistujan sukumökillä, tanssitunti saadaan tuttava-alennuksella ja kajakit melontaan tulevat kaason vanhempien yrityksen kautta ilmaiseksi. Myös polttarivieraiden omat kyvyt kannattaa tietysti valjastaa käyttöön. Parturi-kampaaja voi loihtia morsiamelle tyylikkään polttarikampauksen, taitava kotikotti pyöräyttää tarjottavia yhteiseen ruokapöytään ja musikaalinen tyyppi laulattaa polttareiden teemabiisiä.

5. Jaa vastuualueita. Etenkin isommalla porukalla kannattaa pyrkiä levittämään järjestelyvastuuta muillekin kuin vain kaasoille. Kaikkien osallistujien ei myöskään tarvitse vaivata päätään koko päivän kululla, vaan joku voi keskittyä polttaritehtävien suunnitteluun, toinen miettiä morsiussaunaperinteitä ja kolmas kehitellä asun morsiamelle. Yhdessä suunnittelu on myös hyvä keino tutustuttaa toisilleen entuudestaan tuntemattomat polttarivieraat toisiinsa jo ennen kemuja.

Vauva-arjen mutkissa

Kun ihmiset kysyvät, miten vauvan kanssa on mennyt, en ole aina ihan varma, mitä vastata. Pääpiirteissään meillä on sujunut aivan loistavasti. Vauva nukkuu oikein hyvin. Hän herää yöllä pari-kolme kertaa syömään ja nukahtaa sitten vaivatta uudelleen. Imetyksen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia ja bebe on kasvanut hienosti. Olen kiitollinen hyvin nukutuista öistä ja erittäin tietoinen siitä, että vauva-arki voisi olla miljoonasti raskaampaa ja hankalampaakin.

Päivien kulku on kuitenkin aika vaihtelevaa. Vauva saattaa nukkua pitkiä päiväunia, katsella hereillä ollessaan tyytyväisenä ympärilleen ja olla tosi helppo ja hyväntuulinen tapaus. Tai sitten hän itkeskelee lähes koko päivän vatsavaivoja, yliväsymystä ja ties mitä rauhoittumatta lainkaan. Huonot päivät tulevat yleensä parin-kolmen päivän sarjoissa, ja silloin oma jaksaminen on kyllä koetuksella. Kun hytkyttelee ja hyräilee hysteerisenä itkevää vauvaa kello yksi yöllä, tuntuu vain niin avuttomalta. Mikään ei auta, mitään ei voi tehdä, tuntuu että vauvalla on koko ajan kaikki huonosti. Sitä ripustautuu toiveeseen, että ehkä hän seuraavan imetyksen päätteeksi nukahtaa tai ehkä vaunulenkin jälkeen hänet saa kipattua suoraan sänkyyn nukkumaan, ja turhautuu, kun vauva avaa kerta toisensa jälkeen silmät ja aloittaa itkun.

Mutta. Sitten se pieni vihdoin nukahtaa hengitystään rohistaen olkapäälle, kipristelee imetyksen jälkeen uneliaana sängyllä, katselee vakavana viisailla syvänsinisillä silmillään ja ilmeilee iloisena. Niin ihana että melkein itkettää. Maailman rakkain oma vauva, en vaihtaisi häntä mihinkään. Pieni kiukkupussi ärripurri, reppana harmistunut raasu. Ei hän tahallaan ole hankala, eikä useimmiten edes ole. Haluaisin vain suojella häntä kaikelta pahalta, pitää ihan lähellä. Harmittaa, kun vatsavaivojen eteen ei voi tehdä peruskonsteja enempää. Enkä läheskään aina edes tiedä, mikä hänellä on hätänä.

Ei tätä elämää vauvan kanssa pystynyt mitenkään kuvittelemaan etukäteen. Tunteiden vuoristorataa, kun arki on samaan aikaan maailman parasta ja ihan peräpeilistä. Rakkautta, ylpeyttä ja hellyyttä omaa pientä kohtaan. Kiirettä, kun mihinkään ei ole oikeasti hoppu mutta vähänkään keskittymistä tai pidempää yhtäjaksoista aikaa vaativiin hommiin ei vain meinaa kyetä. Lapsen kasvun seuraamista, kun kulunut kuukausi on tuntunut samaan aikaan tosi pitkältä ja ihan silmänräpäykseltä vain.

Voi vauva. Kaikki on sun kanssasi niin erilaista, raskaampaa ja silti miljoonasti arvokkaampaa.