Viimeiset työvuorot ja muita alkuviikon kuulumisia

Moi kaikki!

Maanantaina pyörähti tosiaan käyntiin viimeinen kolmipäiväinen kesätyöpaikallani kaupassa, ja tänään, torstaina, työ on vihdoinkin ohi! Fiilikseni on vapautunut mutta myös ristiriitainen, koska vaikka työnteko oli suurimmaksi osaksi kivaa ja mukavaa, olen odottanut sen loppua pitkään ja hartaasti. Varsinaista lomaa minulla ei ennen opintojen alkua ole kuin reilun viikon verran, ja senkin olen ajatellut hyödyntää kirjatenttiin lukemalla. Aikataulullisesti elämäni ei siis muutu välttämättä kovin paljoa rennompaan suuntaan, mutta henkisesti ero on suuri. Vaikka alkukesän kaltaista itkettävää ahdistusta en kokenutkaan enää aikoihin, työ kuitenkin oli tietynlainen jännityksen ja stressin aihe koko kesän. Ja toki iltapainotteisen työn päättyminen on mukavaa siksikin, etten enää joudu jättämään jatkuvasti väliin seurakunnan pienryhmää tai yhteistä vapaa-aikaa miehen kanssa.

Huolimatta siitä, että suuren osan kesää odotin syksyä ja työ tuntui lähinnä pakolliselta, joskin ihan mukiinmenevältä velvollisuudelta, olen tosi kiitollinen työpaikastani. Kesä opetti minulle paljon, ennen kaikkea itsestäni ja epävarmuuden sietämisestä. Näin jälkikäteen todellakin näen, miksi minun oli hyvä olla töissä juuri täällä ja käydä läpi kaikki nämä tunteet. Jouduin kesän aikana turvautumaan Jumalaan ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. Kompastuskiveni uskonelämässä on aina ollut se, että yritän pitää langat omissa käsissäni ja porskuttaa omavoimaisesti eteenpäin antamatta Jumalalle tilaa tai mahdollisuutta toimia. Tänä kesänä olen kuitenkin kokenut uudenlaista Jumalan läsnäoloa, turvaa ja yhteyttä. Olen siitä äärimmäisen onnellinen. Kyllä sitä on odotettukin!

Viimeisten työvuorojen lisäksi tällä viikolla ohjelmassa on ollut, ja on tulossa, perheen ja kavereiden tapaamista. Maanantaina kävin siskoni kanssa vanhempien luona koiranpentua moikkaamassa, kun äidillä oli tavallista pidempi työpäivä. Teimme mukavan kävelylenkin koirien kanssa, ja äidin tultua kotiin söimme ja kahvittelimme yhdessä. Otin myös kameran mukaan kyläilylle ja kuvasin hieman sekä koiria että luontoa. Kännykkäräpsyjä tulee nykyään otettua paljon, mutta pennusta ei ollut tätä ennen ollenkaan oikealla kameralla otettuja valokuvia. Eläväisen ja vilkkaan pennun taltioiminen ei ole mikään maailman helpoin homma, mutta sain onneksi pari kelvollista kuvaa otettua. Parhaiten onnistuivat kuitenkin sellaiset otokset, joissa hauva oli minun tai siskoni sylissä.

Tänään menemme mieheni vanhempien luokse, joten koirallemme on taas luvassa lajitovereiden seuraa. Miehen vanhemmilla on peräti kolme koiraa, joista etenkin bernhardilainen on meidän koiramme paras kaveri. Huomenna minulle on sen sijaan luvassa kavereidentäyteinen päivä. Tapaan heti aamusta hyvää ystävääni, ja illalla minun ja mieheni yhteinen kaveri tulee meille. Jo useamman vuoden meillä on ollut perinteenä lauta- ja videopeli-ilta perjantaisin. On kiva, miten parisuhteen kautta olen päässyt tutustumaan ja kaverustumaan myös miehen ystävien kanssa.

Koulukirjoihinkin pitäisi tosiaan tarttua, mutta ehkä annan itselleni pari päivää armonaikaa ja aloitan pänttäämisen vasta ensi viikolla. Onneksi molemmat tentin opukset löytyvät netistä ja aihe vaikuttaa mielenkiintoiselta, joten lukeminen voi olla ihan mukavaakin. Suoritin alkukesästä töiden ohella yhden kurssin kirjatenttinä, mutta silti tuntuu, että kunnon opiskelusta on kulunut ikuisuus. Motivaatiota on siis ainakin ehtinyt kerääntyä - tosin bloggaamisen varjopuolena sanottakoon, että vielä enemmän sitä motivaatiota olisi suunnitella ja kirjoittaa tänne, haha! No, enköhän saa nämä molemmat puuhat sovitettua rinnakkain.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Jos voisin matkustaa minne vain

Kuten aiemmassa postauksessa jo vähän sivusinkin, en nykyisin juurikaan matkustele. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, emme ole käyneet kertaakaan ulkomailla yhdessä emmekä myöskään suunnittele matkailua lähitulevaisuudessa. Syitä tähän on useita. Ehkä tärkein tekijä Suomessa pysymiseen on ollut se, ettemme kumpikaan koe mitään polttavan suurta paloa matkailuun. Lomat ovat kuluneet tähän saakka varsin mukavasti joko kotosalla tai mökillä, ja lisäksi olemme käyneet kerran kylpylässä "häämatkalla" sekä olleet viikon mittaisella avioliittoleirillä yhdessä. Toisekseen matkailu ei ole mitään halpaa lystiä, ja koska pyrimme elämään varsin säästeliäästi, ulkomaanreissuun kuluva summa ei yksinkertaisesti ole tuntunut kuluttamisen arvoiselta.

Olen kuitenkin matkustellut elämäni aikana aika paljonkin. Kun asuin vielä kotona, perheellämme oli tapana tehdä kerran vuodessa matka ulkomaille. Lapsena kohteena oli usein rantaloma etelässä, ja olen käynyt esimerkiksi Rodoksella, Kanariansaarilla, Italiassa ja Kreetalla. Kun minä ja siskoni kasvoimme hieman ja aloimme arvostaa myös kaupunkikohteita pelkän uima-altaassa, Bamse-klubissa ja lastendiskossa hengailun sijaan, tutuiksi tulivat myös monet Euroopan kaupungit, kuten Lontoo, Praha ja Barcelona. Mieheni sen sijaan ei ole juurikaan matkustellut. Hän on käynyt Tallinnan ja Tukholman lisäksi ainoastan Thaimaassa (joka ei kuulemma ollut mitenkään kovin kummoinen kokemus turistirysän ja bilettäjäkavereiden kanssa).

Vaikka tosielämässä en nykyään juuri kaipaakaan matkustelua, minussa on aina ollut vähän nojatuolimatkailijan vikaa. Teini-ikäisenä suunnittelin monikymmensivuiseen Word-dokumenttiin suunnitelmaa Interrailista, vaikken todellisuudessa luultavasti olisikaan nauttinut epämukavasta junamatkustuksesta ja viikkojen reissurupeamasta. Vähän aikaa sitten tein taas kalenteriini listaa kohteista, joissa tahtoisin (siis ainakin ajatuksen tasolla) joskus käydä, ja ajattelin, että se olisi kiva jakaa myös täällä blogin puolella. Tässä siis viisi paikkaa, jonne matkustaisin, jos matkustaisin.

Kaikki postauksen kuvat Pixabaysta

Lappi

Koska olen kokenut jo varsin monta ranta- ja kaupunkilomaa, aivan erilainen retkikohde luonnon helmassa houkuttelisi sekä minua että miestäni. Lappi on kohtuullisen lähellä ja monipuolinen: kaikkein ihaninta olisi päästä käymään siellä sekä talvella että alkusyksystä ruskan aikaan. Unelmieni loma Lapissa sisältäisi vaeltamista uskomattoman kauniissa maisemissa, yöpymisiä teltassa, kiireettömyyttä ja luonnon rauhaa. Revontulet, porot ja ajelu koiravaljakolla olisi myös hienoa päästä kokemaan. Lappi olisi eräänlainen next level -luontoelämys meille mökkeilystä ja metsässä koiran ulkoiluttamisesta nauttiville kaupunkilaisille.

Istanbul

Olen käynyt Turkissa Alanyassa, mutta jostain syystä nimenomaan Istanbulin kaupunki tuntuu minusta mielenkiintoiselta. Basaarit, moskeijat, hamam-kylpylät ja silta Euroopan ja Aasian välillä kiehtovat. Kun suunnittelin vielä Interrailia, ajattelin aina, että päättäisin sen Istanbuliin, jonne myös isäni ajoi junalla Euroopan halki joskus kolmekymmentä vuotta sitten.

Ranska

Ranska kuuluu niin ikään maihin, joissa olen jo käynyt, nimittäin yläkouluikäisenä Nizzassa. Tutustuisin kuitenkin mielelläni maahan enemmänkin. Olen opiskellut koulussa monta vuotta ranskaa ja pidän kielestä ja kulttuurista kovasti. Vaihtoehtona Ranskalle voisin matkustaa myös johonkin Pohjois-Afrikan ranskankieliseen maahan, kuten Tunisiaan tai Marokkoon.

Bosnia ja Hertsegovina

Jo Interrail-suunnittelujen ajoista asti Balkan on kiinnostanut minua suuresti. Jugoslavian alueen historia ja erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian maat matkakohteina ovat todella mielenkiintoisia. Olisi hienoa päästä näkemään, millaista elämä näissä vähemmän tunnetuissa matkakohteissa todellisuudessa on ja perehtyä tarkemmin alueen historiaan.

Kuuba

Kuuba on kiinnostanut minua matkakohteena siitä asti, kun luin nuorena Katja-sarjan kirjoja. Maa on varmasti nykyään hieman erilainen kuin kirjassa, mutta minua kiinnostaa ennen kaikkea Kuuban moniuloitteisuus: historia ja paikallisten arki sosialistisessa maassa yhdistettynä salsaan, vanhoihin autoihin ja sikarinsavuiseen ilmapiiriin.

---

Loppujen lopuksi matkahaaveet niin minulla kuin varmasti monella muullakin perustuvat pitkälti mielikuviin. Realistisesti ajateltuna en välttämättä lähtisi näistä kohteista minnekään muualle kuin Lappiin, ainakaan lähivuosina. Tosin jos joskus päädyn lähtemään aktiomatkalle, saattaisin tähdätä Balkanin alueelle - vaikkakin sellaiset suunnitelmat ovat toki aina ensisijaisesti Jumalan päätettävissä.

Matkailun avartavasta vaikutuksesta ja tärkeydestä puhutaan usein, mutta itse koen, että ymmärrystä erilaisista kulttuureista voi laajentaa monella tapaa. Matkailuakin on monenlaista: vaikka lapsuuteni lomamatkat olivatkin mukavia ja tietyllä tapaa toki opettivat uutta eri maista, en silti sanoisi olevani sen paremmin perillä vaikkapa kreikkalaisesta tai egyptiläisestä kulttuurista kuin sellainenkaan henkilö, joka ei kyseisissä maissa ole henkilökohtaisesti vieraillut. Tärkeintä varmasti onkin, että jokainen löytää itselleen sopivimmat tavat lomailla ja oppia uutta.

Kesän 2018 yhteenveto

Syyskuu odottaa jo aivan nurkan takana, joten ajattelin koota näin kesän lopuksi yhteen kuluneen kesän tärkeimmät tekijät ja mieleenpainuvimmat tapahtumat. Kaiken kaikkiaan takana on varsin monipuolinen, tunteikas ja vähän raskaskin kolme kuukautta.

Merkittävin kesääni luonnehtiva tekijä olivat työt, jotka alkoivat toukokuun puolivälissä ja jatkuivat elokuun loppuun asti. Olin kesätöissä pienessä lähikaupassa, ja vuoroja oli alkukesästä kolme viikossa, loppukesästä pääasiassa viisi kertaa viikossa. Aikaisempaa työkokemusta minulla on ainoastaan toissakesäisestä siivouspestistä, joten työpaikka oli minulle todella iso asia ja alkuun se stressasi ja ahdisti minua jatkuvasti vapaa-ajallakin. Jännitän hyvin herkästi kaikkea uutta ja koin epävarmuutta ja riittämättömyyttä siitä, etten heti hallinnut kaikkea. Vaikka yritin kuinka järkeillä, ettei minun tietenkään tarvitse osata ja muistaa jokaista kommervenkkiä heti, alkukesästä olin niin ahdistunut, että työasioiden stressaaminen itketti harva se päivä. Ei paljon auttanut miehen lohdutus siitä, että kunhan pääsen vauhtiin, kaikki helpottuu - vaikka niinhän siinä tietysti kävi. Heinäkuussa hommat sujuivat jo rutiinilla, ja loppujen lopuksi työ oli suurimmaksi osaksi ihan mukavaa kiireestä huolimatta. Pienessä kaupassa erilaista tehtävää ja opeteltavaa oli runsaasti, varsinkin, kun joka vuorossa oli hieman eri hommansa ja kaikki piti osata hoitaa niin, ettei sormi mennyt suuhun yksin ollessakaan. Työyhteisö kaupassamme oli kuitenkin aivan ihana ja lisätienestit tulivat tarpeeseen, joten kokonaisuudessaan olen varsin tyytyväinen kesätyöhöni.

Vaikka työ luonnehtikin vahvasti kesänviettoa, ehdimme myös lomailla hieman. Kävimme kolme kertaa mökillä ja kerran Yyterissä. Polttava helle ei oikein ole kummankaan meidän makuumme, ja varsinkin mies kärsi jatkuvasta kuumuudesta ja hikisestä olosta. Kerrostalokotimme myös kuumeni aivan järkyttäväksi, ja kunnolla ikkunat peittävät ja auringonvalon poissa pitävät verhot pääsivät toden totta hankintalistalle.

Pitkällä tähtäimellä suurin kesän aikana tietoomme tullut uutinen oli se, että mieheni pääsi opiskelemaan. Olen aivan superiloinen hänen puolestaan! Mieheni on hakenut kyseiselle alalle pari kertaa aiemminkin, mutta nyt hän oli vihdoin oikeasti motivoitunut pääsemään sisään ja panosti pääsykokeisiin kunnolla. Opiskelijaelämä tulee olemaan meille aika suuri muutos, koska tähänastisen parisuhteemme ajan mies on ollut erilaisissa pätkätöissä, työkokeiluissa ja työttömänä. Molempien opiskelu tietää tulojen tipahtamista, mutta olen tosi onnellinen, että puolisoni on nyt löytänyt selkeämmän vision siitä, mitä hän haluaa ammatikseen tehdä. Miehen opinnot alkoivat elokuun puolivälissä, ja ainakin toistaiseksi hän on viihtynyt koulussa oikein hyvin.

Pennun kasvu kesän aikana... En ehkä kestä!

Muita kivoja käänteitä kesältä olivat vanhempieni hankkima ihana koiranpentu sekä parhaan ystäväni muutto takaisin kotikaupunkiini. Pääsin tapaamaan ystävääni kesän aikana joka kuussa useamman kerran, mikä on ollut todellista luksusta, kun viimeiset pari vuotta ovat menneet välillä puolen vuodenkin tapaamisväleillä. Ystäväni lisäksi tapasin muitakin kavereita, ja erityisen mukavaa oli nähdä alkukesästä pari kertaa vanhoja luokkakavereitani pitkästä aikaa. Toisaalta ihmissuhteissa ikävänä ja mieltä painavana asiana on ollut välien etääntyminen erään toisen, tärkeän ystävän kanssa. Toivon, että saamme vielä välit hänen kanssaan kuntoon ristiriidoista huolimatta.

Vaikeuksista ja varsinkin stressaavasta alkukesästä huolimatta tuntuu, että tänä kesänä tapahtui paljon ja kuitenkin pääasiassa positiivisia asioita. Nyt olen joka tapauksessa valmis hyvästelemään kesän, ja odotan jo innolla opiskelujen alkua ja paluuta tavalliseen arkeen.

Tuhoaako ilmastonmuutos meidät? Ajatuksia ekologisuudesta ja eettisyydestä

Tämän vuoden poikkeuksellisen kuuma kesä herätti paljon keskustelua ilmastonmuutoksesta. Ylipäätään kestävä kehitys, eettinen kuluttaminen ja ekologiset arvot ovat nostaneet suosiotaan tasaisesti jo pitkän aikaa, joten ajattelin jakaa hieman omia ajatuksiani aiheesta.

Lähtökohtaisesti nykyinen kehityssuunta kohti harkitsevampaa ja tietoisempaa kuluttamista on mielestäni loistava juttu, jota kohti pyrin itsekin. Olemme mieheni kanssa viimeisen parin vuoden aikana lisänneet kasvisruoan osuutta ruokavaliossamme, ja vaikka täysi veganismi tai kasvissyönti ei olekaan tähtäimessä, koetan nykyisin pitää puolet syömistäni lämpimistä aterioista lihattomina. Olemme myös vaihtaneet ostamamme lihan luomuun ja maitotuotteet vapaan lehmän versioihin. En allekirjoita monien vegaanien ajatusta siitä, että eläinten syömisessä olisi lähtökohtaisesti jotakin väärää, koska koen, että ainakin tämänhetkisessä maailmanjärjestyksessä eläimet on annettu meille ravinnoksi. Sen sijaan näen ongelmallisina nykyiset periaatteet, joilla eläinperäistä ravintoa tuotetaan, sekä eläinten kohtelun tässä prosessissa. Jos eläimiä kohdeltaisiin lihantuotannossa arvostavasti, en periaatteessa näkisi lihansyönnissä eettistä ongelmaa. Toisaalta ihmiset eivät myöskään tarvitse lihaa joka aterialla, joten sitä ei mielestäni myöskään ole tarvetta käyttää perinteiseen tapaan päivittäisessä ruoanlaitossa. En ole pitkälle prosessoitujen kasvisvalmisteiden suurin fani, mutta pyrin omassa ruokavaliossani jonkinlaiseen tasapainoon mahdollisimman onnellisena eläneiden eläinkunnan tuotteiden sekä kasvisruoan välillä.

Ruokavalion lisäksi pyrkimys eettisyyteen näkyy perheemme kuluttamisessa ylipäätään. Hankimme suuren osan vaatteista ja muista tavaroistamme käytettyinä ja vältämme turhaa shoppailua. Esimerkiksi tänä vuonna olen ostanut kolme vaatetta sekä yhdet talvikengät kirpputorilta. Sekin on mielestäni jo yllin kyllin, enkä aio tehdä vuoden aikana enempää hankintoja. Matkustelemme ainoastaan kotimaassa, ja vaikka auton omistammekin, liikumme paljon myös kävellen ja pyörällä. Valinnat kumpuavat pitkälti taloudellisesta tilanteestamme (opiskelijatalouden tienesteillä ei paljon hurraata huudella), mutta olen myös huomannut, että kuluttaminen muuta kuin todelliseen tarpeeseen tuntuu nykyisin epämiellyttävältä. Shoppailemista parempi olo tulee siitä, kun arvostaa sitä, mitä itsellä jo valmiiksi on.

Elämäntapoja eettiseltä kannalta miettiessäni suurin tekijä itselleni on maapallomme resurssien jakautuminen kaikkia hyödyttävällä tavalla. Jumala on luonut meille uskomattoman upean, kauniin ja rikkaan ympäristön ja antanut ihmisille tehtävän viljellä, varjella ja hallita sitä. Usein törmää väitteisiin siitä, kuinka maapallo on ylikansoittunut ja ihmisiä on liikaa. Itse kuitenkin ajattelen, että jokainen ihminen on Jumalan luoma, arvokas lahja, ja jokainen meistä kuuluu tänne. Uskon myös, että meillä on riittävästi resursseja kaikille. Olennaisin kysymys onkin, miten me ne resurssit jaamme ja käytämme. Varsinkin länsimaisilla ihmisillä, itseni mukaan lukien, on paljon tarpeetonta turhuutta täyttämässä elämää. Meillä on mielestäni Raamatun valossa oikeus hyödyntää ja nauttia maapallomme tarjoamista resursseista, mutta Jumalan silmissä jokainen ihminen on yhtä arvokas. Oman hyvinvointimme ja kulutuksemme ei siis tulisi olla pois muilta.

Entäs sitten se ilmastonmuutos? Ilmaston lämpenemisen mekanismit, syy-seuraussuhteet ja ihmisen rooli tässä kuviossa ovat monimutkaisia ja laajoja kokonaisuuksia, enkä ole tutustunut niihin tarpeeksi syvällisesti, jotta voisin muodostaa selkeää kantaa asiasta. Joka tapauksessa ympäristön saastuttamisen ja resurssien tuhlaamisen sijaan arvostavampi asenne luontoa kohtaan on välttämätön. Valtava paniikin lietsominen asian tiimoilta ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeen. Tulevaisuutemme on joka tapauksessa Jumalan käsissä, ja vaikka ihminen voi toki aiheuttaa teoillaan paljon pahaa ja haittaa niin itselleen kuin ympäristölleenkin, Jumalan suunnitelmia ne eivät voi horjuttaa. Voi toki olla, että vastuuton käytöksemme aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia ja luonnonmullistuksia, mutta planeettamme kohtalo suuremmassa mittakaavassa on kuitenkin Jumalan hallinnassa.

Maltillisemman kuluttamisen ei siis tulisi lähteä siitä, että murehdimme resurssien loppumisesta ja pelkäämme lähestyvää katastrofia. Jumala kyllä pitää meistä huolen, kuten tuttu Raamatunkohta Luukkaan 12. luvussakin toteaa. Sen sijaan voimme kaikki miettiä, mitä todella tarvitsemme. Jumala on luonut ympärillemme yltäkylläisesti kaikkea hyvää, josta olla kiitollisia. Materia on loppujen lopuksi hyvin vähäpätöistä hengellisten ja ikuisten asioiden rinnalla. Kun huomaa, että kaikkea oikeastaan onkin jo tarpeeksi ja ylikin, on helpompaa keskittyä tekemään valintoja, jotka tuottavat todellista hyvää ympäristöllemme sekä meille jokaiselle.

Alkusoitto

Moi kaikki!

Tästä se alkaa, Maja auringolle -blogin taival.

Olen Iina, 21-vuotias kristitty nainen. Opiskelen yliopistossa, olen naimisissa ja perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi iso sekarotuinen koira. Vapaa-ajalla puuhailen mielelläni kotosalla: pelaan esimerkiksi tietokone- tai lautapelejä, katselen elokuvia, luen ja käyn seurakunnassa.

Blogin perustaminen on pyörinyt mielessäni pitkään. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta: harrastin peruskouluikäisenä sanataidekoulua ja yläasteella kirjoitin säännöllisesti päiväkirjaa. Blogin perustaminen on kuitenkin aina tuntunut vähän pelottavalta. Onko minulla mitään annettavaa, haluanko kirjoittaa julkisesti, mitä uskallan netissä sanoa ja niin edelleen. Vuosi sitten olin jo aloittamassa bloggausharrastusta, loin tämän sivun ja kirjoitin pari postaustakin, mutta homma tyssäsi nopeasti suorituspaineisiin ja selkeän vision puutteeseen. Nyt yritän suhtautua blogin kirjoittamiseen rennommin, nimenomaan mukavana ajanvietteenä ja ilmaisuvälineenä aikatauluttamisen ja mahdollisten lukijoiden ajatuksista huolehtimisen sijaan. Ainakin toistaiseksi aion myös esiintyä täällä vain etunimelläni ja jättää tunnistettavat kasvokuvat sekä tarkemmat tiedot esimerkiksi asuinpaikastani ja opiskelemastani alasta kertomatta.

Blogillani ei ole ainakaan vielä mitään selkeää teemaa. Tarkoituksenani on luoda tästä kanava, johon voin kirjoittaa siitä, mikä milloinkin tuntuu ajankohtaiselta omassa elämässäni tai herättää ajatuksia. Luultavasti täältä tulee siis löytymään niin perusarjen kuvauksia, kantaaottavampia mielipidekirjoituksia, syvällistä pohdintaa kuin kevyttä höpöttelyäkin. Koska kristilliset arvot ovat tärkeä osa elämääni, usko ja hengelliset asiat tulevat varmasti näkymään blogissa ainakin jollain tasolla.

Odotan innolla, mihin suuntaan tämän blogin polku lähtee kulkemaan ja minne se minua - ja toivottavasti myös sinua lukijana - kuljettaa. Tervetuloa mukaan!