Jos voisin matkustaa minne vain

Kuten aiemmassa postauksessa jo vähän sivusinkin, en nykyisin juurikaan matkustele. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, emme ole käyneet kertaakaan ulkomailla yhdessä emmekä myöskään suunnittele matkailua lähitulevaisuudessa. Syitä tähän on useita. Ehkä tärkein tekijä Suomessa pysymiseen on ollut se, ettemme kumpikaan koe mitään polttavan suurta paloa matkailuun. Lomat ovat kuluneet tähän saakka varsin mukavasti joko kotosalla tai mökillä, ja lisäksi olemme käyneet kerran kylpylässä "häämatkalla" sekä olleet viikon mittaisella avioliittoleirillä yhdessä. Toisekseen matkailu ei ole mitään halpaa lystiä, ja koska pyrimme elämään varsin säästeliäästi, ulkomaanreissuun kuluva summa ei yksinkertaisesti ole tuntunut kuluttamisen arvoiselta.

Olen kuitenkin matkustellut elämäni aikana aika paljonkin. Kun asuin vielä kotona, perheellämme oli tapana tehdä kerran vuodessa matka ulkomaille. Lapsena kohteena oli usein rantaloma etelässä, ja olen käynyt esimerkiksi Rodoksella, Kanariansaarilla, Italiassa ja Kreetalla. Kun minä ja siskoni kasvoimme hieman ja aloimme arvostaa myös kaupunkikohteita pelkän uima-altaassa, Bamse-klubissa ja lastendiskossa hengailun sijaan, tutuiksi tulivat myös monet Euroopan kaupungit, kuten Lontoo, Praha ja Barcelona. Mieheni sen sijaan ei ole juurikaan matkustellut. Hän on käynyt Tallinnan ja Tukholman lisäksi ainoastan Thaimaassa (joka ei kuulemma ollut mitenkään kovin kummoinen kokemus turistirysän ja bilettäjäkavereiden kanssa).

Vaikka tosielämässä en nykyään juuri kaipaakaan matkustelua, minussa on aina ollut vähän nojatuolimatkailijan vikaa. Teini-ikäisenä suunnittelin monikymmensivuiseen Word-dokumenttiin suunnitelmaa Interrailista, vaikken todellisuudessa luultavasti olisikaan nauttinut epämukavasta junamatkustuksesta ja viikkojen reissurupeamasta. Vähän aikaa sitten tein taas kalenteriini listaa kohteista, joissa tahtoisin (siis ainakin ajatuksen tasolla) joskus käydä, ja ajattelin, että se olisi kiva jakaa myös täällä blogin puolella. Tässä siis viisi paikkaa, jonne matkustaisin, jos matkustaisin.

Kaikki postauksen kuvat Pixabaysta

Lappi

Koska olen kokenut jo varsin monta ranta- ja kaupunkilomaa, aivan erilainen retkikohde luonnon helmassa houkuttelisi sekä minua että miestäni. Lappi on kohtuullisen lähellä ja monipuolinen: kaikkein ihaninta olisi päästä käymään siellä sekä talvella että alkusyksystä ruskan aikaan. Unelmieni loma Lapissa sisältäisi vaeltamista uskomattoman kauniissa maisemissa, yöpymisiä teltassa, kiireettömyyttä ja luonnon rauhaa. Revontulet, porot ja ajelu koiravaljakolla olisi myös hienoa päästä kokemaan. Lappi olisi eräänlainen next level -luontoelämys meille mökkeilystä ja metsässä koiran ulkoiluttamisesta nauttiville kaupunkilaisille.

Istanbul

Olen käynyt Turkissa Alanyassa, mutta jostain syystä nimenomaan Istanbulin kaupunki tuntuu minusta mielenkiintoiselta. Basaarit, moskeijat, hamam-kylpylät ja silta Euroopan ja Aasian välillä kiehtovat. Kun suunnittelin vielä Interrailia, ajattelin aina, että päättäisin sen Istanbuliin, jonne myös isäni ajoi junalla Euroopan halki joskus kolmekymmentä vuotta sitten.

Ranska

Ranska kuuluu niin ikään maihin, joissa olen jo käynyt, nimittäin yläkouluikäisenä Nizzassa. Tutustuisin kuitenkin mielelläni maahan enemmänkin. Olen opiskellut koulussa monta vuotta ranskaa ja pidän kielestä ja kulttuurista kovasti. Vaihtoehtona Ranskalle voisin matkustaa myös johonkin Pohjois-Afrikan ranskankieliseen maahan, kuten Tunisiaan tai Marokkoon.

Bosnia ja Hertsegovina

Jo Interrail-suunnittelujen ajoista asti Balkan on kiinnostanut minua suuresti. Jugoslavian alueen historia ja erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbian maat matkakohteina ovat todella mielenkiintoisia. Olisi hienoa päästä näkemään, millaista elämä näissä vähemmän tunnetuissa matkakohteissa todellisuudessa on ja perehtyä tarkemmin alueen historiaan.

Kuuba

Kuuba on kiinnostanut minua matkakohteena siitä asti, kun luin nuorena Katja-sarjan kirjoja. Maa on varmasti nykyään hieman erilainen kuin kirjassa, mutta minua kiinnostaa ennen kaikkea Kuuban moniuloitteisuus: historia ja paikallisten arki sosialistisessa maassa yhdistettynä salsaan, vanhoihin autoihin ja sikarinsavuiseen ilmapiiriin.

---

Loppujen lopuksi matkahaaveet niin minulla kuin varmasti monella muullakin perustuvat pitkälti mielikuviin. Realistisesti ajateltuna en välttämättä lähtisi näistä kohteista minnekään muualle kuin Lappiin, ainakaan lähivuosina. Tosin jos joskus päädyn lähtemään aktiomatkalle, saattaisin tähdätä Balkanin alueelle - vaikkakin sellaiset suunnitelmat ovat toki aina ensisijaisesti Jumalan päätettävissä.

Matkailun avartavasta vaikutuksesta ja tärkeydestä puhutaan usein, mutta itse koen, että ymmärrystä erilaisista kulttuureista voi laajentaa monella tapaa. Matkailuakin on monenlaista: vaikka lapsuuteni lomamatkat olivatkin mukavia ja tietyllä tapaa toki opettivat uutta eri maista, en silti sanoisi olevani sen paremmin perillä vaikkapa kreikkalaisesta tai egyptiläisestä kulttuurista kuin sellainenkaan henkilö, joka ei kyseisissä maissa ole henkilökohtaisesti vieraillut. Tärkeintä varmasti onkin, että jokainen löytää itselleen sopivimmat tavat lomailla ja oppia uutta.