Olin aikeissa julkaista tänään ihan eri postauksen, mutta huomasin blogin sivupalkkia selatessani, että hetkinen: nyt on kulunut vuosi siitä, kun julkaisin ensimmäisen postaukseni. Aika paljon on muuttunut sen jälkeen! Isoimpana juttuna tietysti raskaus ja vauva, mutta myös kolmas opiskeluvuosi ja kandin teko sekä tietenkin ne miljoona pientä arkista tapahtumaa ja puuhaa, joista suurinta osaa en edes enää muista.
Vanhoja postauksia selatessa on hassu olo, koska samaan aikaan vuoden takaisista kaverin valmistujaisjuhlista, naisten viikonlopusta tai meikkipostauksen kirjoittamisesta tuntuu olevan ikuisuus, ja samalla vasta niin lyhyt aika. Olen iloinen, että päätökseni aloittaa blogi ja kirjoittaminen on todella pitänyt. Ihan alkua lukuun ottamatta olen julkaissut joka kuukausi vähintään 12 postausta ja pitänyt varsin säntillisesti yllä kolmen viikoittaisen postauksen tahtiani. Nyt vauvan myötä tilanne on blogin kannalta sinänsä mielenkiintoinen, että ideoita aiheisiin kumpuaa kuin itsestään, mutta aikaa naputtelulle on murto-osa aiemmasta. Olen antanut itselleni siimaa aikataulujen suhteen, mutta kirjoittamista en todellakaan ole lopettamassa. On ihanaa, miten blogiin on taltioitunut sekä päiväkirjamaisesti arkea että teemoittaista pohdintaa. Molempiin on mukava palata myöhemmin. Varmuuskopiointia tosin olen miettinyt, koska minulla ei ole tekstejä tallessa missään muualla kuin täällä Bloggerin alustalla.
Lukijoita minulla on edelleen huimat yksi kappale, oma mieheni. Vastikään vanhemmillenikin selvisi, että kirjoitan blogia, sillä kirjoitin asiasta vauvakirjaan ja he sattuivat lukemaan sen. En kuitenkaan suostunut paljastamaan heille blogin nimeä tai osoitetta. Lukijat olisivat toisaalta ehkä ihan kivakin juttu ja välillä postausten kirjoittaminen tuntuu hassulta, kun periaatteessa kirjoitan jollekin hypoteettiselle yleisölle, mutta samalla tiedän, ettei kukaan satunnaisia yksittäiskävijöitä lukuun ottamatta lue tekstejäni. Pari kertaa olen laittanut oman blogini linkkiä muiden blogeihin jättämiini kommentteihin, mutta varmaan viimeiseen puoleen vuoteen en ole tehnyt sitäkään. Pelkään edelleen paineita todellisille lukijoille kirjoittamisesta ja omien mielipiteideni "paljastamisesta" julkisesti niin, että joku voisi niihin tarttua. Somen keskusteluilmapiiri on aika armoton, enkä usko, että kestäisin mitään myllytystä. Toisaalta blogini saisi kasvaa aika paljon, että sellainen olisi edes mahdollista. Loppujen lopuksi aika harvat lukijat jaksavat kommentoida.
Ajattelen, että blogini on ihan keskivertohyvä ja monet postausaiheeni sellaisia, että ne voisivat ehkä kiinnostaakin jotakuta. Esimerkiksi vauvaan kulunut rahasumma -postaus oli (ainakin omasta mielestäni) niin mielenkiintoinen, että vähän harmittaa, ettei sitä luultavasti löydä ikinä kukaan. Ehkä jotain pientä mainostustakin voisi siis joskus harkita. Juuri nyt tuntuu kuitenkin hyvältä näin. Lisäksi kuvaaminen on ikuinen akilleenkantapääni. En vain jaksa panostaa siihen kovin paljoa.
Kuka tietää, kenties joskus vielä mainostan blogia ja saan muutaman lukijan. Silloin näistä kaikista vanhoista postauksistakin voi olla hyötyä, jos kiinnostunut ihminen päättää selata uusimpien tekstien lisäksi myös arkistojen kätköjä. Ja jos kukaan muu ei niin tee, niin itse palaan mielelläni vanhojen postausteni äärelle. Tuleva vuosi on luultavasti bloggauksen suhteen edeltäjästään eroava, mutta olen silti varma, että blogi jatkuu myös toiselle vuosikkaalleen. Todennäköisesti vielä paljon, paljon pidemmällekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti