Vauva ja koira

Ennen vauvan syntymää mielessä kävi useasti se, mitenköhän koiramme suhtautuu uuteen tulokkaaseen. Se ei ole koskaan varmaan nähnytkään vauvoja lähietäisyydeltä eikä ole viettänyt aikaa myöskään pikkulasten kanssa. Emme kuitenkaan olleet asiasta kovin huolissamme, koska perusluonteeltaan koira on (ainakin sisätiloissa) rauhallinen ja omissa oloissaan viihtyvä.

Ihan ensimmäisinä päivinä koira tuli usein nuuhkimaan vauvaa erityisesti silloin, kun yritin imettää sohvalla. Viime aikoina haukku ei kuitenkaan ole enää kiinnittänyt bebeen juuri mitään huomiota.  Edes vauvan kovaääninen itku ei ole saanut koirassa aikaan juuri minkäänlaista reaktiota. Yhteiselo on siis sujunut paremmin kuin hyvin: koiraa ei ole tarvinnut erityisesti totuttaa vauvaan tai opettaa käyttäytymään oikein, vaan asia on järjestynyt kuin itsestään. Eläimen kanssa täytyy toki silti aina muistaa olla varovainen. Vältämme esimerkiksi vauvan jättämistä yksinään sängylle makaamaan, koska vaikka koira ei olekaan osoittanut minkäänlaisia aggression tai edes mielenkiinnon merkkejä, vauvan hengailu valvomatta paikassa, jonne koirallakin on pääsy, ei ole ikinä sataprosenttisen turvallista. Lisäksi tilanne voi tietenkin muuttua sitten, kun vauva lähtee liikkeelle ja alkaa ottaa itse kontaktia koiraan. Uskon kuitenkin, että rauhallisella totuttelulla siitäkin vaiheesta selvitään.

Koiran ulkoilutus on jäänyt vauvan syntymän jälkeen pääasiassa miehen kontolle. Koska minä syötän öisin vauvaa ja hoidan mahdolliset iltaiset, nukkumaanmenoa edeltävät itkut, olen jäänyt monena aamuna vielä vauvan kanssa nukkumaan, kun mies on noussut koiralenkille ja aamiaista laittamaan. Päivä- ja iltalenkeille olemme lähteneet välillä koko poppoollakin vauva vaunuissa tai kantorepussa. Lenkkeihin osallistuminen riippuu kuitenkin aika paljon siitä, sattuuko beibi olemaan valmiina lähtöön oikeaan aikaan. Esimerkiksi kesken päiväunien emme ole halunneet häntä herätelleet pukemis- ja lähtemisrumballa.

Mies palaa kohta takaisin opintojen pariin. Yritän sitten ulkoiluttaa koiraa vauvan kanssa kaksin ainakin joinain päivinä jo ennen, kun hän palaa kotiin. Rattaiden kuljettaminen ja ainakin vielä toistaiseksi puolelta toiselle poukkoilevan koiran lenkitys ei ole kovin helppoa yksinään, mutta kantorepussa lenkkeily sujuu varmaankin ongelmitta. Minun pitää tosin vielä vähän harjoitella repun pukemista itse: etenkin niskan alapuolella olevan klipsun kiinnitys on toistaiseksi aika kankeaa ilman apua.