Lauantaina menimme kaikessa rauhassa mieheni kanssa ensin parturiin ja sitten hänen vanhemmillaan käymään. Kahvipöydässä istuessamme puhelimeni soi, ja satuin onneksi sattumalta huomaamaan sen, vaikka kännykkä olikin äänettömällä. Luurin toisessa päässä ystävä seurakunnasta kyseli, mihin aikaan olimme menossa erään toisen kaverimme valmistujaisiin ja halusi tietää, voisimmeko hankkia kortin yhteislahjaan. Öö... Siis hetkonen. Voi ei, ne on tänään! O-ou!
Olimme molemmat lahjakkaasti unohtaneet koko jutun. Kutsun tultua kuukausi sitten ajattelin, että merkkaan kekkerit kalenteriin sitten, kun varmistuu, ettei minulla ole enää töitä ja pääsen juhliin. Arvatkaa muistinko - no en. Mies oli onneksi nähnyt valmistuvaa ystävää ilman minua ja ilmoittanut suullisesti, että toki ollaan tulossa. Hänkin oli kuitenkin jättänyt painamatta mieleensä juhlien tarkemman ajankohdan, koska oletti meikäläisen olevan asiasta kartalla, kun kerran varsinainen kutsukin oli tullut minulle.
 |
| Kaapista löytyi onneksi hetken testailun jälkeen toimiva juhla-asu ja - lucky me! - vieläpä ehjät ihonväriset sukkahousutkin. |
No, onneksi tämä toinen ystävä sattui soittamaan hyvissä ajoin ja meidät oli kutsuttu kemuihin vasta viideksi. Ehdittiin siis hyvin käydä kaupassa hakemassa kortti ja mennä kotiin asuja valikoimaan. Mutta kylläpä vähän nolotti! Onneksi juhlakalu ei saanut tietää asiasta eikä erittäin suurella todennäköisyydellä lue blogiani. Tästä opittiin taas ainakin se, että vaikka johonkin tapahtumaan olisi vielä hyvin aikaa, se pitää ehdottomasti merkitä muistiin saman tien. Itse asiassa mitä kauempana tulevaisuudessa meno on, sitä varmemmin se ehtii unohtua.
Loppujen lopuksi kaikki sujui hyvin ja juhlissa oli oikein mukavaa. Syötiin herkullisia tarjoiluita, juteltiin seurakuntakavereiden kanssa ja pelattiin Walk the Plank! -lautapeliä. Vaikka ulkona sataa tihutti välillä, terassilla oli mukava istuskella eikä siellä tullut ollenkaan liian kylmä. Oli ylipäätään kiva käydä pitkästä aikaa tällaisissa "hienommissa" juhlissa, varsinkin, kun tunnelma oli kuitenkin rento ja mutkaton. Viimeisten vuosien aikana tällaisia juhlia ei olekaan juuri ollut. Pari-kolme vuotta sitten omien ylioppilasjuhlieni aikaan todella monet kaverinikin valmistuivat, ja samaten omana hääkesänämme olivat peräti neljän ystävän häät. Kaveripiiri siis valmistui ja avioitui sellaisella joukkorytinällä, että nyt viime vuosina mitään vastaavia kekkereitä ei ole vietetty.
Yllätyselementistä huolimatta varsin onnistunut tapa viettää lauantai-iltaa!
 |
| Juhlatunnelmia kännykkälaatuisena: hämärtyvä ilta, kynttilät, kakunjämät lautasilla ja hyvä poppoo pöydän ympärillä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti