Muutama päivä sitten se iski tännekin, oikein kunnon syysflunssa nimittäin. Nenäni oli vuotanut satunnaisesti jo pari viikkoa, mutta olin ehtinyt tyytyväisenä ajatella, että varsinainen tauti taitaa tällä kertaa jäädä väliin. Alkuviikosta niistäminen alkoi kuitenkin kiihtyä, ja keskiviikkona jätin luennon väliin väsähtäneen olon vuoksi. En kuitenkaan malttanut jäädä kokonaan lepäämään, vaan lähdin keskustaan ystävää tapaamaan. Oli ihana nähdä häntä ja jutella, mutta illalla tapaamisen vaikutukset kyllä valitettavasti huomasi: nenä vuosi ja päätä särki siihen malliin, ettei kipeydestä ollut enää epäilystäkään.
Minulla olisi ollut myös tentti varattuna torstaille, mutta jouduin siirtämään sen ensi viikolle. Onneksi sain opiskeluaikataulut soviteltua hyvin uudenkin tenttiajan ympärille. Flunssa ei myöskään ole vienyt minua kokonaan vuoteen omaksi, vaan olen saanut tehtyä verkkokurssien tehtäviä ja muita etäopintoja. Ylipäätään olen istunut viimeiset kaksi päivää tietokoneen ääressä kuin tatti ja viihdyttänyt itseäni katsomalla hyvällä omallatunnolla lukuisia turhanpäiväisiä YouTube-videoita ja telkkarisarjoja.
Oma oloni on alkanut tänään vähän kohentua, mutta vastineeksi mies sai tartunnan ja on viettänyt päivän kotona vilttiin kääriytyneenä. Hänen oli tarkoitus lähteä viikonloppuna Helsinkiin, mutta ne suunnitelmat jäävät nyt toiseen kertaan. Itse yritän olla huomenna sen verran paremmassa kunnossa, että voisin mennä käymään omien vanhempieni luona. Kauppareissukin tulisi tarpeeseen, kun vain jompikumpi jaksaisi lähteä ostoksia tekemään.
Koiran kannalta sairastaminen on aina vähän hankalaa, koska hauva tietysti olisi yhtä lailla liikunnan ja aktiviteettien tarpeessa. Onneksi tällä kertaa pahimmat sairaspäivämme menivät ristiin. Mies ehti käydä ennen tartuntaansa leikittämässä koiraa vanhemmillaan, ja minun vanhempieni koiranpentu oli keskiviikkona ensimmäistä kertaa meillä hoidossa. Koirallamme on siis ollut tällä viikolla seuraa, vaikka lenkki jääkin varmaan tänään vähän tavallista lyhyemmäksi. Ei voi kuin olla iloinen siitä, että meitä on joka tapauksessa kaksi ihmistä huolehtimasta hauvan hoidosta ja jakamassa vastuuta. Sympatiani ovat niiden yksin asuvien koiranomistajien puolella, joilla ei ole lemmikilleen mitään hoitopaikkaa sairauden iskiessä!
Palataan taas ensi viikolla asiaan, toivottavasti hyvinvoivissa ja nenäliinattomissa merkeissä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti