Takaisin liikkumaan

Nyt, kun miehenikin aloitti opiskelut, aloimme taas puhua kotona saliharrastuksen jatkamisesta. Olemme käyneet aikaisemmin useammallakin kuntosalilla, aina muutaman kuukauden pätkiä kerrallaan, mutta säännöllinen urheilu on joka kerta tyssännyt muihin kiireisiin. Mieheni sentään on käynyt jatkuvasti pelaamassa salibandya, mutta itse olen kuntosalikausien välissä liikkunut ainoastaan koiranlenkityksen verran. Tavallaan kyllä pidän liikunnasta ja siitä tulee aina jälkikäteen hyvä ja energinen olo, mutta se ei ole ikinä ollut minulle mikään erityinen intohimo tai innostuksen kohde. Siksi se on ollut aina helppo jättää syrjään ja unohtaa kivempien puuhien tieltä, ja harvalla käyntitahdilla esimerkiksi salijäsenyyden ylläpito ei ole aikaisemmin ollut järkevää.

Korkeakoulujen salijäsenyydessä on kuitenkin varsin edullinen vuosimaksu, ja saleille pääsee kotoamme näppärästi polkupyörällä tai vaikka kävellenkin. Kävimmekin maanantaina ensimmäistä kertaa mieheni kanssa hänen koulunsa kuntosalilla. Sali oli vähän pienempi kuin odotimme, joten vilkkaaseen aikaan siellä on varmasti aika täyttä. Onneksi käymme treenaamassa mielellämme vähän hiljaisempiinkin aikoihin, kuten viikonloppuina ja aamupäivisin. Muutoin sali vaikutti oikein hyvältä. Polkiessa sai kätevät alku- ja loppuverryttelyt, ja yritin vielä kotona venytellä hieman. Ensimmäisillä salikerroilla seuraavan päivän kipeitä lihaksia ei kyllä voi oikein välttää millään, ja vatsalihakset ja kädet olivatkin pari päivää aika hellinä.


Kivana ekstrana yliopiston liikuntajäsenyydessä on se, että pelkän kuntosalin lisäksi se mahdollistaa osallistumisen erilaisille ryhmäliikuntatunneille. Kävin lukioikäisenä äidin kanssa BodyBalance-tunneilla, joten on mukavaa taas päästä pitkästä aikaa kokeilemaan ryhmäliikuntaa. Erityisesti minua houkuttelevat juuri kaikki Balancen kaltaiset kehonhuoltoon, venyttelyyn ja rentoutumiseen tähtäävät tunnit. Harmi kyllä tunnit eivät ole mitenkään minulle parhaisiin aikoihin, mutta yritän varmaan käydä kuntosalin lisäksi jossain ryhmäliikunnoissa suunnilleen kerran viikossa.

Ainakin vielä toistaiseksi olen tosi innoissani uudesta yhteisestä harrrastuksestamme. Vaikka vietämme mieheni kanssa todella paljon aikaa yhdessä, on mukavaa, että pelkän kotona hengailun ja kavereiden tapaamisen lisäksi on jotain muutakin yhteistä tekemistä. Erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että pääsen salien hyvien sijaintien vuoksi käymään urheilemassa tarvittaessa yksinkin. Näin ollen sopiva annos liikuntaa on helpompi saada sovitettua viikkojen ohjelmiin. Jospa kerrankin säännöllinen liikkuminen onnistuisi koko vuoden ajan?