Olen kertonut blogissa aiemminkin, miten tärkeää minulle on haaveilu ja tulevaisuuden suunnittelu. Ei ole niin väliä, tapahtuuko kaikki siten kuin olen ajatellut - voin kyllä muuttaa suuntaa tarvittaessa ja nautin jälleen uusien suunnitelmien pohtimisesta - mutta haluan hahmottaa aina jonkinlaiset tulevaisuuden suuntaviivat mielessäni. Mutta mistä sitten konkreettisesti haaveilen, ja miltä tulevaisuudensuunnitelmani näyttävät juuri nyt?
Itse asiassa tässä elämänvaiheessa en osaa sanoa kovin tarkkaan, missä järjestyksessä ja millä aikataululla haluaisin saada tavoitteeni toteutumaan. Minulla on seuraavalle viidelle vuodelle niin monta unelmaa ja toivetta, ja ne kaikki eivät voi tapahtua yhtä aikaa. Tässä kuitenkin vähän tarkemmin avattu lista asioista, joita toivon elämältäni. Kaikki postauksen kuvat ovat peräisin Pixabaysta.
1. Perhe
Olen todella kiitollinen, että olen löytänyt rinnalleni ihanan, rakastavan ja minulle sopivan kumppanin. Puoliso on itse asiassa ollut yksi elämäni suurimmista unelmista, josta haaveilin vuosikaudet jo ihan pienestä asti. Teini-ikäisenä tuntui, etten löydä ikinä ketään, joka rakastaisi minua, ja uskalsin haaveilla häistä aikaisintaan 25-vuotiaana. Kunnes sitten tapasin nykyisen mieheni hieman ennen 18-vuotissynttäreitäni ja asiat alkoivat edetä vauhdilla. Enpä olisi silloin 16-vuotiaana uskonut, että päätyisin naimisiin kaksi viikkoa ylioppilasjuhlieni jälkeen!
Aviomiehen lisäksi toinen suuri perheeseen liittyvä haaveeni ovat lapset. Haluaisin ainakin kaksi lasta, mieluiten ehkä kolme. En pidä mahdottomana ajatusta, että lapsia tulisi neljäskin, mutta uskon, että siinä menisi aika lailla maksimiraja. En välttämättä haluaisi olla poissa työelämästä niin kauaa kuin suuren lapsikatraan kotona hoitaminen vaatisi. Muutenkin tässä vaiheessa on tietysti vaikea määritellä lasten ihannemäärää tarkasti, kun ei ole kokemusta lapsiperhearjesta ja sen myötä todenmukaista käsitystä omista voimavaroista. Ihannetilanteessa lapset syntyisivät muutaman vuoden välein niin, että heistä olisi seuraa toisilleen, mutta he kaikki eivät olisi yhtäaikaa ihan pieniä.
Lisäksi toivon perheeseen liittyen tietenkin, että niin kaikki läheisemme, perheenjäsenemme kuin ystävämmekin saisivat elää terveinä ja onnellisina.
2. Opiskelu ja työ
Kuten jo blogin sivupalkistakin käy ilmi, opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja tavoitteenani on saada kandi ulos tänä keväänä. Sitten jäljellä ovatkin enää maisterin opinnot. Mikäli lasta tai muuta vastaavaa keskeytystä ei tule opiskelujen aikana, koetan valmistua hieman tavoiteaikaa ripeämmin. Aion esimerkiksi suorittaa maisterivaiheeseen kuuluvan työharjoittelun kesälomalla neljännen vuoden jälkeen. Haluaisin ylipäätäänkin saada tulevina kesinä töitä omalta alalta ja kerryttää kokemusta käytännön työstä. Toivon, että pääsen harjoitteluun johonkin sellaiseen paikkaan, joka kiinnostaa muttei välttämättä ole minulle se itsestäänselvin valinta, koska uskon, että monipuolisesta kokemuksesta on työelämässä hyötyä.
Valmistumisen jälkeen toivon tietysti löytäväni mieluisan ja mielenkiintoisen työpaikan. Olen tyytyväinen alavalintaani, joten uskon tekeväni nykyisen ammattini töitä vähintään useita vuosia, jos nyt en ihan eläkeikään saakka. Aluksi haluaisin työskennellä alalleni tyypillisissä perustehtävissä ja saada kokemuspohjaa siitä. Kun työkokemusta kertyy, pyrin mahdollisesti siirtymään tavallisesta kenttätyöstä hieman spesifimpiin tehtäviin.
Vapaa-aika, ajan viettäminen perheen parissa sekä rauhallinen elämäntyyli ovat minulle tärkeitä arvoja, joten lasten ollessa pieniä (ja downshiftauksen merkeissä miksei toki myöhemminkin) tekisin mielelläni esimerkiksi osa-aikaista työviikkoa. Haaveenani onkin, että tietynlaiset irtiotot oravanpyörästä ja kevyempi työtahti olisivat meille tulevaisuudessa taloudellisesti mahdollisia. Noin muuten en pidä rahan kerryttämistä mitenkään kovin olennaisena, vaan toivon, että tulomme riittäisivät yksinkertaiseen, hyvään elämään. Palkkaa keskeisemmäksi koen työn merkityksellisyyden. Valitsin alunperinkin opiskelualani pitkälti sen vuoksi, että koen ammattini tärkeäksi ja sitä kautta motivoivaksi.
3. Koti
Nykyinen kerrostalokolmiomme on kiva ja edullinen, mutta loppuelämän kotina haaveilen ikiomasta omakotitalosta. Unelmakoti sijaitsisi joko nykyisessä kotikaupungissamme tai naapurikaupungissa, josta mieheni on kotoisin. Talossa olisi sen verran tilaa, että kaikille lapsille riittäisi tarvittaessa oma huone, ja siihen kuuluisi viihtyisä aidattu piha, jossa olisi tilaa potkia palloa koiralle ja leikkiä lasten kanssa. Koti sijaitsisi rauhallisella ja turvallisella alueella, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien ja palveluiden lähellä. Talon ei tarvitsisi olla mitenkään uusi ja pramea saavuttaakseen haavekotini titteliä, riittää, kunhan siellä olisi hyvä olla ja asua vuosikymmeniä.
Olemme saaneet säästettyä asuntosäästötilille varsin mukavan summan rahaa, mutta asuntolaina on ajankohtainen vasta, kun jompikumpi tai mieluummin molemmat ovat töissä. Muutenkaan näin kahden hengen taloutena ei oikein ole vielä järkeä investoida isoon taloon, kun pienempikin riittää vallan mainiosti ja lasten tuleva lukumäärä on kysymysmerkki. Toistaiseksi olenkin tyytyväinen nykyiseen asumisjärjestelyyn. Ainoastaan koiran kannalta olisi tietysti ihanaa, jos oma piha toteutuisi jo lähivuosina - pääsisi hauva nauttimaan vapaudesta edes eläkepäivikseen. No, onneksi koirapuistossa ja miehen vanhempien luona hän pääsee kirmaamaan vapaana.
4. Harrastukset
5. Uskonelämä
Viimeisimpänä se, mistä kaikki oikeastaan lähtee: usko. Koska olen uskossa, Jumala on ehdottomasti osa unelmatulevaisuuttani ja oikeastaan sen lähtökohta. Olen kamppaillut vuosikausia henkilökohtaisessa suhteessani Jumalaan, ja minulle on tuottanut suuria vaikeuksia saavuttaa toivomaani läheistä jumalasuhdetta. Ensisijainen toiveeni uskonelämältäni onkin oma hengellinen kasvu. Sen myötä ja siitä käsin lähtee muiden palveleminen. En ainakaan tällä hetkellä koe, että oma tehtäväni välttämättä olisi perinteinen hengellinen työ tyyliä lähestystyöhön lähteminen tai seurakunnassa ammatiksi palveleminen, mutta toivon toki, että minullakin olisi jonkinlainen rooli Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisessä.
Uskonelämään ja Jeesuksen seuraamiseen liittyvät haaveet ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että ne voivat potentiaalisesti pyyhkäistä kaikki muut unelmani uusiksi. Loppujen lopuksihan kontrolli elämästäni on Jumalalla, riippumatta siitä, millaisia hienoja suunnitelmia itse olen varalleni kehitellyt. Toiveeni onkin, että osaisin pitää Jumalan ykkösenä ja antaa ohjat hänelle niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Haaveeni numero yksi on hänen mielensä mukainen elämä ja sillä polulla kulkeminen, jonka hän on elämälleni hyväksi nähnyt.
1. Perhe
Olen todella kiitollinen, että olen löytänyt rinnalleni ihanan, rakastavan ja minulle sopivan kumppanin. Puoliso on itse asiassa ollut yksi elämäni suurimmista unelmista, josta haaveilin vuosikaudet jo ihan pienestä asti. Teini-ikäisenä tuntui, etten löydä ikinä ketään, joka rakastaisi minua, ja uskalsin haaveilla häistä aikaisintaan 25-vuotiaana. Kunnes sitten tapasin nykyisen mieheni hieman ennen 18-vuotissynttäreitäni ja asiat alkoivat edetä vauhdilla. Enpä olisi silloin 16-vuotiaana uskonut, että päätyisin naimisiin kaksi viikkoa ylioppilasjuhlieni jälkeen!
Aviomiehen lisäksi toinen suuri perheeseen liittyvä haaveeni ovat lapset. Haluaisin ainakin kaksi lasta, mieluiten ehkä kolme. En pidä mahdottomana ajatusta, että lapsia tulisi neljäskin, mutta uskon, että siinä menisi aika lailla maksimiraja. En välttämättä haluaisi olla poissa työelämästä niin kauaa kuin suuren lapsikatraan kotona hoitaminen vaatisi. Muutenkin tässä vaiheessa on tietysti vaikea määritellä lasten ihannemäärää tarkasti, kun ei ole kokemusta lapsiperhearjesta ja sen myötä todenmukaista käsitystä omista voimavaroista. Ihannetilanteessa lapset syntyisivät muutaman vuoden välein niin, että heistä olisi seuraa toisilleen, mutta he kaikki eivät olisi yhtäaikaa ihan pieniä.
Lisäksi toivon perheeseen liittyen tietenkin, että niin kaikki läheisemme, perheenjäsenemme kuin ystävämmekin saisivat elää terveinä ja onnellisina.
2. Opiskelu ja työ
Kuten jo blogin sivupalkistakin käy ilmi, opiskelen kolmatta vuotta yliopistossa ja tavoitteenani on saada kandi ulos tänä keväänä. Sitten jäljellä ovatkin enää maisterin opinnot. Mikäli lasta tai muuta vastaavaa keskeytystä ei tule opiskelujen aikana, koetan valmistua hieman tavoiteaikaa ripeämmin. Aion esimerkiksi suorittaa maisterivaiheeseen kuuluvan työharjoittelun kesälomalla neljännen vuoden jälkeen. Haluaisin ylipäätäänkin saada tulevina kesinä töitä omalta alalta ja kerryttää kokemusta käytännön työstä. Toivon, että pääsen harjoitteluun johonkin sellaiseen paikkaan, joka kiinnostaa muttei välttämättä ole minulle se itsestäänselvin valinta, koska uskon, että monipuolisesta kokemuksesta on työelämässä hyötyä.
Valmistumisen jälkeen toivon tietysti löytäväni mieluisan ja mielenkiintoisen työpaikan. Olen tyytyväinen alavalintaani, joten uskon tekeväni nykyisen ammattini töitä vähintään useita vuosia, jos nyt en ihan eläkeikään saakka. Aluksi haluaisin työskennellä alalleni tyypillisissä perustehtävissä ja saada kokemuspohjaa siitä. Kun työkokemusta kertyy, pyrin mahdollisesti siirtymään tavallisesta kenttätyöstä hieman spesifimpiin tehtäviin.
Vapaa-aika, ajan viettäminen perheen parissa sekä rauhallinen elämäntyyli ovat minulle tärkeitä arvoja, joten lasten ollessa pieniä (ja downshiftauksen merkeissä miksei toki myöhemminkin) tekisin mielelläni esimerkiksi osa-aikaista työviikkoa. Haaveenani onkin, että tietynlaiset irtiotot oravanpyörästä ja kevyempi työtahti olisivat meille tulevaisuudessa taloudellisesti mahdollisia. Noin muuten en pidä rahan kerryttämistä mitenkään kovin olennaisena, vaan toivon, että tulomme riittäisivät yksinkertaiseen, hyvään elämään. Palkkaa keskeisemmäksi koen työn merkityksellisyyden. Valitsin alunperinkin opiskelualani pitkälti sen vuoksi, että koen ammattini tärkeäksi ja sitä kautta motivoivaksi.
Nykyinen kerrostalokolmiomme on kiva ja edullinen, mutta loppuelämän kotina haaveilen ikiomasta omakotitalosta. Unelmakoti sijaitsisi joko nykyisessä kotikaupungissamme tai naapurikaupungissa, josta mieheni on kotoisin. Talossa olisi sen verran tilaa, että kaikille lapsille riittäisi tarvittaessa oma huone, ja siihen kuuluisi viihtyisä aidattu piha, jossa olisi tilaa potkia palloa koiralle ja leikkiä lasten kanssa. Koti sijaitsisi rauhallisella ja turvallisella alueella, mutta kuitenkin hyvien kulkuyhteyksien ja palveluiden lähellä. Talon ei tarvitsisi olla mitenkään uusi ja pramea saavuttaakseen haavekotini titteliä, riittää, kunhan siellä olisi hyvä olla ja asua vuosikymmeniä.
Olemme saaneet säästettyä asuntosäästötilille varsin mukavan summan rahaa, mutta asuntolaina on ajankohtainen vasta, kun jompikumpi tai mieluummin molemmat ovat töissä. Muutenkaan näin kahden hengen taloutena ei oikein ole vielä järkeä investoida isoon taloon, kun pienempikin riittää vallan mainiosti ja lasten tuleva lukumäärä on kysymysmerkki. Toistaiseksi olenkin tyytyväinen nykyiseen asumisjärjestelyyn. Ainoastaan koiran kannalta olisi tietysti ihanaa, jos oma piha toteutuisi jo lähivuosina - pääsisi hauva nauttimaan vapaudesta edes eläkepäivikseen. No, onneksi koirapuistossa ja miehen vanhempien luona hän pääsee kirmaamaan vapaana.
4. Harrastukset
Harrastin lapsena ja nuorena aktiivisesti monenlaista jazztanssista ratsastukseen ja pianonsoitosta sanataidekouluun. Näin vanhemmiten harrastaminen on typistynyt kotoa käsin tehtäviksi satunnaisiksi aktiviteeteiksi. Tai no, onhan minulla yksi selkeä harrastuskin, tämä blogi! Tätä vain tuntuu vielä toistaiseksi hankalalta mieltää harrastukseksi, kun olen kirjoittanut vasta kovin vähän aikaa.
Tulevaisuudessa olisi kiva palata takaisin joidenkin jo lopettamieni harrastusten pariin. Luova kirjoittaminen on ollut minulle todella tärkeää, joten haluaisin jatkaa sitä vielä joskus. Tänne blogiin on kätevä jakaa ajatuksia ja kuulumisia, mutta proosaa en ole kirjoittanut sitten peruskoulun. Jotenkin kynnys aloittaa on kasvanut aivan järjettömän suureksi. Vaikka ajatus periaatteellisella tasolla houkuttelee, en ole saanut (ainakaan omasta mielestäni) riittävästi inspiraatiota ja ideoita varsinaisen kirjoitustyön aloittamiseksi. Toinen harrastus, jonka pariin haluaisin tehdä comebackin, on hevosten kanssa puuhailu. Varsinainen ratsastus ja siihen panostaminen ei välttämättä ole intohimoni, mutta rento hevosten kanssa oleilu ja vaikka maastovaelluksilla käyminen olisi aivan ihanaa. Heppailu on kylläkin sen verran tyyristä puuhaa, että tämän unelman toteutusaika on luultavasti vähän kauempana.
Tulevaisuudessa olisi kiva palata takaisin joidenkin jo lopettamieni harrastusten pariin. Luova kirjoittaminen on ollut minulle todella tärkeää, joten haluaisin jatkaa sitä vielä joskus. Tänne blogiin on kätevä jakaa ajatuksia ja kuulumisia, mutta proosaa en ole kirjoittanut sitten peruskoulun. Jotenkin kynnys aloittaa on kasvanut aivan järjettömän suureksi. Vaikka ajatus periaatteellisella tasolla houkuttelee, en ole saanut (ainakaan omasta mielestäni) riittävästi inspiraatiota ja ideoita varsinaisen kirjoitustyön aloittamiseksi. Toinen harrastus, jonka pariin haluaisin tehdä comebackin, on hevosten kanssa puuhailu. Varsinainen ratsastus ja siihen panostaminen ei välttämättä ole intohimoni, mutta rento hevosten kanssa oleilu ja vaikka maastovaelluksilla käyminen olisi aivan ihanaa. Heppailu on kylläkin sen verran tyyristä puuhaa, että tämän unelman toteutusaika on luultavasti vähän kauempana.
5. Uskonelämä
Viimeisimpänä se, mistä kaikki oikeastaan lähtee: usko. Koska olen uskossa, Jumala on ehdottomasti osa unelmatulevaisuuttani ja oikeastaan sen lähtökohta. Olen kamppaillut vuosikausia henkilökohtaisessa suhteessani Jumalaan, ja minulle on tuottanut suuria vaikeuksia saavuttaa toivomaani läheistä jumalasuhdetta. Ensisijainen toiveeni uskonelämältäni onkin oma hengellinen kasvu. Sen myötä ja siitä käsin lähtee muiden palveleminen. En ainakaan tällä hetkellä koe, että oma tehtäväni välttämättä olisi perinteinen hengellinen työ tyyliä lähestystyöhön lähteminen tai seurakunnassa ammatiksi palveleminen, mutta toivon toki, että minullakin olisi jonkinlainen rooli Jumalan valtakunnan eteenpäin viemisessä.
Uskonelämään ja Jeesuksen seuraamiseen liittyvät haaveet ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että ne voivat potentiaalisesti pyyhkäistä kaikki muut unelmani uusiksi. Loppujen lopuksihan kontrolli elämästäni on Jumalalla, riippumatta siitä, millaisia hienoja suunnitelmia itse olen varalleni kehitellyt. Toiveeni onkin, että osaisin pitää Jumalan ykkösenä ja antaa ohjat hänelle niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Haaveeni numero yksi on hänen mielensä mukainen elämä ja sillä polulla kulkeminen, jonka hän on elämälleni hyväksi nähnyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti