Tapasin ystävänpäivänä ystäväni yli kolmen vuoden takaa

Tämä kuva on otettu vuosia sitten, kun olin joku kesä ystäväni luona kylässä ja teimme vaatimattomia jäätelötötteröitä.

Torstaina oli ystävänpäivä. En yleensä juhli tai vietä päivää yhtään mitenkään, enkä oikeastaan varsinaisesti tehnyt niin tänäkään vuonna. Tänä vuonna ystävänpäivä oli silti vähän spesiaalimpi, koska satuin tapaamaan vanhaa yläkouluaikaista ystävääni, jonka kanssa en ollut ollut missään yhteydessä kolmeen ja puoleen vuoteen.

Olimme yläkoulussa hyviä kavereita. Lukioihin menimme eri kouluihin, mutta pidimme edelleen yhteyttä - vaikka toki harvemmin kuin yläasteaikoina, ja välillä meni yli puolikin vuotta tapaamisten välissä. Meillä oli silti aina hauskaa ja rentoa yhdessä. Ylioppilaskirjoitusten aikaan kävimme leffassa ja loppukesästä 2015 olin juhlistamassa hänen synttäreitään,  mutta sen jälkeen yhteys vain jotenkin hiipui kokonaan. Aloitin opiskelut, minun ja mieheni parisuhde oli aluillaan ja varmaan hänelläkin oli omat kiireensä. Edes viestiä ei tullut laitettua, kertaakaan.

Nyt tammikuussa hän kuitenkin laittoi pitkästä aikaa Facebookissa viestiä ja kyseli kuulumisia. Sovimme, että tapaisimme helmikuussa hänen pidemmän ulkomaanreissunsa jälkeen. Tapaamispäivä sattui osumaan ystävänpäiväksi, ja niinpä nyt torstaina otin bussin kohti hänen kotiaan (jossa meillä oli jo silloin yläkouluaikoina aina tapana tavata!) ja pimpotin tutun talon ovikelloa. Ja olipa aivan huippua nähdä! Välissä olleet vuodet eivät tuntuneet missään, vaan höpöteltävää riitti useammaksi tunniksi. Tuntui, että edellisestä tapaamisestamme oli kulunut samaan aikaan ikuisuus ja ei juuri lainkaan aikaa. Onhan tässä välissä tapahtunut ihan hurjasti, molempien opiskelukuviot, parisuhteet, nyt myös minun raskauteni. Mutta niin vain yhteistä juteltavaa löytyi edelleen.

Tapaamisesta jäi tosi hyvä mieli ja sovimme, että nyt emme kyllä anna yhteyden katketa näin pitkäksi aikaa. Ehkä uskallan positiivisen kokemuksen rohkaisemana ottaa vielä joskus itse yhteyttä toiseen yläkouluaikaiseen bestikseeni, jonka kanssa yhteydenpito niin ikään  jäi monta vuotta sitten? Helposti sitä vain jää pelkäämään, että tapaaminen olisi vaivaantunut, ja mieluummin jättää viestin lähettämättä ja epätietoisuuden ilmaan vellomaan kuin tekee rohkeasti aloitteen. Vaikka yleensä varmasti kannattaisi.