Viime lauantai-iltana miehellä oli kavereita kylässä. Koska kyseessä oli koulutiimin illanvietto yhteisen projektin päättymisen kunniaksi, meikäläinen ei olisi oikein sopinut mukaan menoon. Pysyttelin siis pääosin tulevassa lastenhuoneessa ja annoin miehen ystävineen olla rauhassa olkkarissa. Koska kaipasin illaksi jotain tekemistä, keksin melko ex tempore aloittaa pienen käsityöprojektin. Inspiraationa toimi paitsi aktiviteetin tarve, myös aamulla saatu tieto parhaan ystäväni vauvan syntymästä. Ihanan vastasyntyneen kuvia katsellessa mieleeni tuli, miten kiva olisi viedä vauvalle tuliaisena jotakin oikeasti persoonallista ja itsetehtyä.
Koska en ole mikään käsityöekspertti ja edellisestä kerrasta lankakerien parissa on jo useampi vuosi, päädyin nopean Pinterest-selailun perusteella valitsemaan illan projektiksi söpöt rusettipannat. Otin inspiraatiota rusetin toteuttamiseen tästä ohjeesta, vaikka teinkin omat pantani virkkaamalla neulomisen sijaan ja kokokin on paljon pienempi. Pannat olivat hyvä tapa aloittaa käsitöiden tekeminen, koska niiden tekemiseen ei tarvittu tarkkaa ohjeen seuraamista, kerrosten ja silmukoiden laskemista tai perus kiinteää silmukkaa haastavampaa koukkutyöskentelyä. Kipaisin vain alkuillasta lähi-Tokmannilta virkkuukoukun ja kauniin vaaleanviolettia villalankaa, ja sain kaksi pantaa helposti valmiiksi illan mittaa. Tein tosiaan kaksi samanlaista, vain hieman erikokoista pantaa: toisen ystäväni vauvalle ja toisen meidän tulevalle pienellemme. Kokojen arviointi oli vaikeaa, joten en tiedä, ovatko pannat todellisuudessa sopivat reilulla parin kuukauden ikäerolla syntyville kaveruksille samaan aikaan, mutta ainakin teoriassa samistelu on siis pantojen avulla mahdollista. Omaan taitotasooni ja toteuttamisen helppouteen nähden pannoista tuli mielestäni tosi kivat.
Ostin villalangan lisäksi tarjouksesta myös pastellisävyistä, moniväristä puuvillalankaa mahdollista seuraavaa käsityöprojektia varten. Tässä blogissa oli kivannäköinen ohje virkattuihin norsuihin, joista voisi tehdä esimerkiksi mobilen vauvan pinnasängyn päälle. Hieman minua hirvittää, selviänkö jo paljon suoraa kiinteää silmukkaa monimutkaisemmasta virkkuutyöstä, mutta aion ainakin kokeilla norsujen tekemistä. Myös violettia lankaa jäi todella paljon yli, joten esimerkiksi vaunukoriste muutamalla erivärisellä elefantilla voisi olla tosi söpö, itsetehty yksityiskohta bebelle.
Saa nähdä, käykö minulle raskauden myötä klassiset eli hurahdanko käsitöihin ihan kunnolla. Tällä hetkellä uskon, että innostukseni ja aikani riittää muutamaan simppeliin projektiin, mutta tuskin jaksan vieläkään perehtyä aiheeseen tarpeeksi, jotta esimerkiksi monimutkaisten villatakkien tai muiden vaativampien käsitöiden maailma avautuisi. Onneksi miehen sisko on kunnon neulontaharrastaja, joten häneltä saamme vauvalle vähän kunnianhimoisempiakin käsitöitä. Minulla oli yläkoulussa käsityö valinnaisaineena, ja yläkouluaikoina neuloin välillä huvin vuoksi kotonakin. Mitään kaulahuivia mutkikkaampaa en kuitenkaan koskaan oppinut hallitsemaan, joten neuleohjeet, villasukan kantapäät ja tyylikkäät kuvioneulokset ovat auttamatta taitojeni ulottumattomissa. Vauvalle käsitöiden teko on kuitenkin siitä kivaa, että vauvakokoiset vaatteet ja asusteet valmistuvat käden käänteensä aikuisen tuotteisiin verrattuna. Vähän heikommillakin taidoilla voi saada aikaan kivan lopputuloksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti