Raskaus muuttaa naisen vartaloa reippaalla kädellä. Yhdeksän kuukautta kasvava maha laittaa keskivartalon koetukselle, ja monilla muutoksia tapahtuu muuallakin kuin vain vatsassa. Raskauden puolivälin jälkeen kasvuspurtin aloittanut vatsani on saanut minutkin miettimään raskauden vartaloon tekemiä muutoksia enemmän nyt toisella ja kolmannella kolmanneksella.
En ole koskaan kokenut mitään järisyttäviä ulkonäköpaineita tai -kriisejä. Toki kehossani on aina ollut piirteitä, joista en sataprosenttisesti pidä tai joita ilmankin pärjäisin. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin onnistunut välttymään varsin hyvin oman vartaloni häpeämiseltä ja arvostelemiselta. Ulkonäkö on ollut asia, jota en ole juurikaan arjessa joutunut miettimään.
Ennen raskautta kehoitsetuntoni on siis ollut hyvissä kantimissa, ja onneksi raskaus ei ole onnistunut horjuttamaan hyvää fiilistäni. Itse asiassa päinvastoin! Iho-ongelmien ja hentojen hiusten ohella ainoa minua hieman enemmän vartalossani häirinnyt seikka on nimittäin aina ollut vatsani. Olen aina ollut ennemminkin hoikka kuin pyöreä, mutta mahallani on taipumusta turvota todella herkästi. Vähänkään suurempi ateria saa mahan selvästi pullottamaan, ja vaikka noudattaisin normaalia ruokarytmiä, vatsanseutuni on litteä ainoastaan aamuisin. Raskauden myötä turvotuksesta ei ole kuitenkaan tarvinnut huolehtia lainkaan. Raskausmahasta turvotusta ei erota, ja vaikka vatsan koko vähän päivän mittaa vaihteleekin, en koe pyöreyttä lainkaan negatiiviseksi asiaksi nyt, kun mahassa hengailee ruoan lisäksi myös vauva. Raskausmaha on mielestäni aivan ihana, ja oikein odotin koko ensimmäisen kolmanneksen, että se alkaisi erottua kunnolla.
Raskauden myötä myös painoni on noussut. Tähän 29. viikkoon mennessä painoa on tullut lisää vajaat seitsemän kiloa, eli varmaan aika tavallinen määrä. Ennen raskauden puoliväliä kiloja ei juuri tullut, mutta nyt ne ovat ottaneet oikein tehospurtin ylöspäin. En ole juurikaan uhrannut ajatuksia painonnousulle, koska tiedän, että se on ihan normaalia ja päinvastoin hyväksi vauvalle. Koska lisääntynyt paino ei myöskään näy kehossani sen kummemmin pyöristynyttä vatsaa lukuun ottamatta, en koe varsinaisesti lihoneeni. Esimerkiksi todella hoikka äitini keräsi minua odottaessaan yli 20 raskauskiloa, mutta ne putosivat imettäessä itsestään. Toivon, että kuulun samaan ryhmään, jolla raskauskilot tipahtavat vauvan syntymän jälkeen vaivattomasti.
Vaikka olen selvinnyt raskausajasta ja itse asiassa koko tähänastisesta elämästäni ulkonäköpaineiden suhteen varsin vähällä, kieltämättä raskauden jälkeinen palautuminen ja ulkonäkö synnytyksen jälkeen silti vähän jännittävät. Teoriassa toki ajattelen, että kehoni on tehnyt uskomattoman hienon työn kantaessaan lastamme sisällään, ja kuluneet kuukaudet saavat myös näkyä. Koska olen aina ollut normaalipainoinen ja ainakin suunnilleen yleisiin ulkonäkönormeihin sulautuva, löysä iho ja raskausarvet kuitenkin pelottavat hieman. Eniten mietityttää se, jos vartalo muuttuu täysin vieraaksi. Olen aina näyttänyt suunnilleen samalta, enkä ole aikaisemmin kokenut mitään tällaisia kehoa nopeasti muuttavia elämänvaiheita. Asiaa on tietysti turha murehtia etukäteen, koska kehon muutokset ja palautuminen ovat niin yksilöllisiä. Pyrin siis jatkossakin nauttimaan raskaudesta ja mahan kasvusta ja jättämään synnytyksen jälkeisen ulkonäön pohtimisen siihen, kun se on oikeasti ajankohtaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti