Musiikkia, liikuntaa

Viime viikonloppu kului poikkeuksellisen musikaalisissa merkeissä. Perjantaina menin äidin ja siskoni kanssa katsomaan Billy Elliot -musikaalin. Olimme saaneet paikat heti salin toisesta rivistä. Jostain ammoisista leffateatterikäynneistä minulle on jäänyt vähän epäilevä fiilis eturivin paikoista, koska välillä ne ovat merkinneet niska kenossa yläviistoon tiirailua, mutta tässä salissa sellaista ongelmaa ei onneksi ollut. Päinvastoin, näkymät ihan edestä olivat todella hyvät. Jotenkin musikaalin tunnelmaankin pääsi aivan eri tavalla sisään, kun ei katsellut esitystä kaukaa, vaan pystyi todella näkemään kaikki näyttelijöiden ilmeet ja eleet lähietäisyydeltä. Kaikki esiintyjät olivat erittäin lahjakkaita, ja musikaalikokemuksesta jäi hyvä mieli.

Sunnuntaina suuntasimme puolestaan miehen kanssa KLS:n keikalle kirkkoon. Mies bongasi tapahtuman sattumalta Facebookista, ja totta kai sinne oli päästävä. Yksi parhaista gospelbändeistä livenä ja vieläpä ilmaiseksi! Korvaa hyvin marraskuun Maata näkyvissä -festaria, jonne emme tänäkään vuonna ole menossa. KLS soitti kaikki toivomani lempibiisit ja Pertun ääni kuulosti isossa kirkkosalissa upealta.

Kuuntelen kyllä musiikkia laidasta laitaan ja usein muutakin kuin hengellistä materiaalia, mutta autossa meillä on muistitikulla valtava kokoelma pelkästään kristillistä musiikkia. Lisäksi huomaan valitsevani yliopistolle kävellessänikin usein korvakuulokkeisiin jotakin fiilikseen sopivaa Spotifyn gospelvalikoimasta. KLS on ehdottomasti yksi suosikeistani. Suomalaisessa musiikissa on myös helpompaa keskittyä sanoituksiin ja laulaa mukana.

Tässä viikossa on ollut musiikkipainotuksen lisäksi toinenkin erikoisuus: menin eilen viimeinkin ensimmäistä kertaa yliopiston ryhmäliikuntatunnille pilatekseen. Joo, hankittiin tosiaan ne kortit jo syyskuussa ja kirjoitin aiheesta postauksenkin, mutta urheilu on silti vähän jäänyt... Hups! No, nyt kaikista vaikein ensimmäinen kerta on kuitenkin takana, joten uskon ja toivon, että jatkossa liikuntasalille on hieman matalampi kynnys raahautua. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, rennot ja kehonhuoltoon painottuvat tunnit ovat suosikkejani, koska niihin on helppo osallistua väsyneenäkin. Tein nyt itselleni oikein paperisen listan tarjolla olevista tunneista, jotta niille olisi helpompi lähteä välillä vaikka spontaanisti. Saa nähdä kuinka käy (tämän aloitus-failin jälkeen ei kovin kunnianhimoisia tavoitteita kehtaa asettaa), mutta ainakin yhden kerran olen nyt sitten ryhmäliikuntaan itseni saanut.

Hyvinvoivaa ja harrastusten täyteistä viikkoa kaikille!