Raskausviikot 7-8 ja ensimmäinen neuvolakäynti

Viikko 7

Katselen YouTubesta videota, jossa eräs tyttö kertoo aikaisemmin kokemastaan syömishäiriöstään. En tiedä, onko kyse anoreksian aikaisista kuvista vai tytön kuvailemasta ahdistuksesta, mutta minulle tulee ihan hirveä olo. Pyörryttää niin, että on pakko mennä sohvalle makaamaan. Pian alkaa myös oksettaa, ja oksennan raskausajan ensimmäiset yrjöt kaaressa vessanpönttöön. Kädet ja jalat menevät kihelmöivän tunnottomiksi, ja tuntuu, että sormet ja varpaat kipristyvät itsestään kippuralle. Pelästyn voimakasta reaktiota niin, että vielä parin tunnin päästäkin on vähän itkuinen olo.

Seuraavana aamuna yökkäilen aamiaista valmistaessa, ja joudun käymään välillä parvekkeella hengittelemässä. En saa kaikkea ruokaa millään syötyä, enkä pysty menemään lähellekään haisevaa biojäteastiaa. Muutamat seuraavatkin päivät olo tuntuu aaltoilevalta: joinain päivinä olo on täysin normaali, toisina yökin jatkuvasti ja etova olo velloo vatsassa.

Viikko 8

Oksennan kahtena aamuna jo ennen, kun ehdin syödä mitään. Toisella kertaa yökötyksen saavat aikaan edellisillan kebabinjämät jääkaapissa, toisena mitään selkeää laukaisijaa ei edes ole. Suurien annosten syöminen on hankalaa, joten nappailen välipaloiksi hedelmiä, jotta voimakas ja yllättäen iskevä nälkä pysyisi edes hieman loitolla.

Ensimmäinen äitiysneuvolakäynti menee kivasti, ja mieskin pääsee sopivasti mukaan. Terveydenhoitaja on supermukava, joskaan hän ei ilmeisesti ole pysyvä hoitajani, vaan ensi vuoden puolella tilalle tulee varsinainen oma terkkari.  Täytyy toivoa, että meillä käy toistamiseen yhtä hyvä tuuri. Juttelemme rennossa ja iloisessa hengessä raskauden kulusta ja elämäntilanteestamme.

Käänne huonompaan tapahtuu siinä kohtaa, kun on aika mitata hemoglobiini. Olen joskus aikaisemminkin pyörtynyt rokotuksessa, mutta en osaa arvata, että pieni sormen nippaisu saa aikaan niin voimakkaan reaktion. Terveydenhoitajan kertoessa influenssarokotuksista silmissäni alkaa sumeta. Olen juuri aikeissa sanoa, että minua pyörryttää, kun menetän tajuntani ja kopsahdan lattiaan - juuri sopivasti silloin, kun terveydenhoitaja on kaapin luona ja mies katsoo muualle. Saan kunnon kuhmun otsaani ja joudun makaamaan hetken jalat ylhäällä, jotta olo normalisoituu. Näköjään meikäläisen pyörtyilykerroin on näin raskauden myötä koholla. Hoitaja kehottaa minua pyytämään jatkossa kaikki verikokeet makuuasennossa tehtyinä.