Uusi vuosi ei ole koskaan ollut minulle mitenkään kovin tärkeä juhla. Kun olin lapsi, menimme lähes aina isän kotiseudulle hänen veljensä luokse, jonne kokoontui runsaasti väkeä. Teini-iässä vietin uutta vuotta välillä perheystävien luona, ainakin kerran pidin muutamalle kaverille meillä uudenvuoden yökyläilyt ja pari vuotta sitten olimme miehen kanssa hänen ystävänsä kotibileissä. Ainakin muutamana vuonna olen kuitenkin viettänyt vuodenvaihteen ihan vain kotosalla, ilman mitään sen kummempia juhlimisia. Se on suunnitelmana tälläkin kertaa.
Meidän koiraamme raketit ja pauke eivät voisi vähempää kiinnostaa, vaan hauva lenkkeilee ihan mielellään vaikka keskellä yötä taivaan täyttyessä ilotulitteista. Sen sijaan vanhempieni koiralle tämä uusivuosi on ensimmäinen, joten pennun reaktiota uudenvuoden äänimaisemaan ei voi oikein etukäteen ennustaa. Vanhemmat viettäisivät kuitenkin uutta vuotta mielellään muualla kuin kotona, joten me lupasimme ottaa koiran hoitoon. Ensimmäinen rakettikokemus meidän paukkuimmuunin koiramme seurassa on varmasti paras mahdollinen keino totuttaa pentu siihen, ettei kovia ääniä tarvitse pelätä.
Olisimme toki voineet vallan mainiosti kieltäytyä koiravahtivuorosta, jos meillä olisi ollut muita intressejä uv-karkeloihin, mutta emme kyllä ole ehtineet paljon sellaisia edes miettiä. Kaverit eivät tänä vuonna järjestä mitään ihmeempiä kekkereitä, ja vaikka seurakunnassa olisikin ohjelmaa tarjolla, ei meillä ole mitään suurta hinkua sinnekään. Mieluummin annamme vanhempieni juhlia tänä vuonna rauhassa. En tiedä, onko parikymppisten kotinahjustelu uutenavuotena jonkin yleisen sosiaalisen koodiston vastaista, mutta uskon, että meillä on oikein kivaa kahdestaan elokuvaa sohvannurkassa katsellenkin.
Minulle kesäloma on oikeastaan aina tuntunut selkeämmältä vuoden "vaihtajalta" kuin oikea uusi vuosi. Opiskelijana olen tottunut ajattelemaan vuoden kouluvuosimaisesti syys- ja kevätlukukautena, jonka kesäloma katkaisee ja vaihtaa seuraavaan. Kulunutta vuotta miettiessäkin minun on oikeastaan vähän vaikea muistaa, mitä tammi-toukokuun aikana tapahtui: siitä tuntuu välissä olleen kesäloman vuoksi olevan jo niin kauan, eikä ajanjaksolle sattunut mitään mullistavia elämäntapahtumia. Viime kesä sen sijaan oli varsin mieleenpainuva sekä helteisen sään että kaupan kesätöiden vuoksi. Elokuussa aloitin myös tämän blogin kirjoittamisen.
Syksyä leimasikin sitten ennen kaikkea raskauden yrittäminen, toivominen ja loppuvuodesta itse raskaana oleminenkin. Uskon, että uusi perheenjäsen on varmasti myös vuoden 2019 keskeisin, tärkein, ihanin ja elämää mullistavin asia. Ei sitä tulevaa muutosta pysty vielä edes oikein käsittämään. Lapsi on todennäköisesti vähän samanlainen, mutta vieläkin isompi elämän "ennen ja jälkeen" -aikaan jakava asia kuin mitä parisuhde minulle aikoinaan oli. Seurustelu, yhdessäolo mieheni kanssa ja sitä kautta täysin muuttunut ajankäyttöni sekä ajattelutapani parisuhteista teki nopeasti sen, että aika sinkkuna alkoi tuntua kaukaiselta. Vauva toivon mukaan tekee saman: lapseton elämä alkaa tuntua etäiseltä, eikä oikein enää osaa kuvitellakaan, miten erilaista arki ja oma ajattelu oli ennen häntä.
Oikein onnellista tulevaa vuotta kaikille!
Syksyä leimasikin sitten ennen kaikkea raskauden yrittäminen, toivominen ja loppuvuodesta itse raskaana oleminenkin. Uskon, että uusi perheenjäsen on varmasti myös vuoden 2019 keskeisin, tärkein, ihanin ja elämää mullistavin asia. Ei sitä tulevaa muutosta pysty vielä edes oikein käsittämään. Lapsi on todennäköisesti vähän samanlainen, mutta vieläkin isompi elämän "ennen ja jälkeen" -aikaan jakava asia kuin mitä parisuhde minulle aikoinaan oli. Seurustelu, yhdessäolo mieheni kanssa ja sitä kautta täysin muuttunut ajankäyttöni sekä ajattelutapani parisuhteista teki nopeasti sen, että aika sinkkuna alkoi tuntua kaukaiselta. Vauva toivon mukaan tekee saman: lapseton elämä alkaa tuntua etäiseltä, eikä oikein enää osaa kuvitellakaan, miten erilaista arki ja oma ajattelu oli ennen häntä.
Oikein onnellista tulevaa vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti