Omassa lapsuudenkodissani lahjanvaihtoperinne on mennyt tuttuun tapaan jo vuosikaudet. Ennen joulua kysellään lahjatoiveita puolin ja toisin, ja sitten aatoksi kaikki ostavat toisilleen kohtuullisen määrän jotakin sellaista, mitä toinen tarvitsee tai on toivonut. Minä ja siskoni annamme yleensä yhdet lahjat kullekin, vanhemmat meille "lapsille" muutaman. Kuusen alle kertyvä pakettipino pysyy varsin kohtuullisena.
Tänä vuonnakin hankin tavalliseen tapaani lähinnä perheenjäsenten toivomia lahjoja. Siskoni toivoi kosmetiikkaa, äiti kirjaa ja huulirasvaa ja isä pitkiä kalsareita. Höystin jokaista pakettia jollain pienellä ekstralla (siskolle kynsilakkaa sävyssä, jollaisia tiedän hänen käyttävän, isälle sukkia, koska niitä hän toivoo ja tarvitsee aina), mutta pääosin olen aina lahjonut perheenjäseniä nimenomaan etukäteen vinkatuilla paketti-ideoilla. Mies esittää hyvin harvoin lahjatoivomuksia, joten hänelle olen antanut vaihtelevasti erilaisia, lähinnä hyötykäyttöön meneviä lahjoja. Tänä vuonna hän sai selvästi kalliimman lahjan jo etuajassa, kun Super Smash Bros Ultimate -peli ilmestyi Switchille. Mies osti pelin ja Switchin jo joulukuun alussa. Koska elelemme säästeliäästi ja ostamme hyvin harvoin niin kalliita asioita vain itsellemme, ostos oli samalla joululahja minulta.
Omien lahjatoiveiden keksiminen on muuttunut vuosi vuodelta vähän hankalammaksi, koska tuntuu, että nykyisin tarvitsen niin vähän mitään. Yleensä olen toivonut täydennystä kosmetiikkavarastoihini, koska ne kuluvat koko ajan. Joulu on myös hyvä hetki toivoa jotakin sellaista kosmetiikkaa, jota en välttämättä itse raaskisi ostaa testiin, mutta joka kuitenkin ilahduttaa suuresti ja tulee takuulla käyttöön - esimerkiksi tänä vuonna toivoin seerumia. Lisäksi pyysin joululahjaksi kevättä ennakoiden Converse-kenkiä, koska edelliset kaksi paria ovat pohjasta rikki. Kun saman tuotteen on omistanut aikaisemminkin, oli helppo vinkata oikea koko vanhemmille. Yleensähän paitaa tai neuletta haastavammissa vaatelahjaostoksissa hankaluutena on juuri oikean koon löytäminen.
Mieheni perheessä pakettimäärä onkin sitten ihan toista maata. Nelilapsisessa perheessä lahjojen saajiakin on toki enemmän, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Erityisesti mieheni mummo ostaa joka joulu säkkikaupalla lahjoja. Ja tarkoitan siis oikeasti, että säkkikaupalla.
Suoraan sanottuna miehen perheen lahjomiskäytäntö tuntuu minusta (ja myös hänestä) aika vastenmieliseltä. Emme missään tapauksessa haluaisi opettaa esimerkiksi tulevaa lastamme järkyttävään lahjamäärään. Olemme miettineet jo etukäteen, pitäisikö lapsen myötä ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin ja vaikka jemmata puolet lahjamäärästä kaappiin avattavaksi myöhemmin, useamman kuukauden kuluessa. Siten joululle ei jäisi niin valtavia pakettiövereitä. Miehelläni on reilusti nuorempi pikkusisko, ja monena vuotena on ollut ihan kamalaa katsoa, miten mieletön lahjavuori oikeasti vain vie lahjojen saamisen ilon pois. Vaikka tarkoitus lahjojen ostajalla onkin hyvä, kymmeniä lahjoja pois kääreistä aukoessa lapsi vain turtuu lahjamäärään, eivätkä paketeista paljastuvat tuotteet enää edes ilahduta. Överirunsauden keskellä pakettien sisältöön ei pysty samalla tavalla keskittymään, kun vielä on kaksi pussillista lahjoja avaamatta.
Muutama ajatuksella ostettu ja toivottu lahja ilahduttaisi paljon enemmän kuin kymmenen krääsäpakettia, joiden sisältöä ei tarvitse tai ole toivonut. Asialle on kuitenkaan vaikea tehdä mitään. Mummo ostaa lahjoja selvästi lähinnä omaksi ilokseen, ja se on hänelle tärkeää. En haluaisi arvostella häntä, koska tiedän, että lahjojen antaminen on hänelle tapa osoittaa välittämistä. Tilanne on kuitenkin pulmallinen, koska kaikki lahjoja vastaanottavat lapset ovat yhtä mieltä lahjavuorien älyttömyydestä. Onneksi muiden perheenjäsenten kesken lahjomiskulttuuri onkin miehen perheessä järkevöitynyt, ja esimerkiksi sisarukset ostavat toisilleen lähinnä pieniä ja toivottuja lahjoja. Tai eivät mitään, jos mitään sopivaa ei tule mieleen. Sekin on minusta ihan hyvä vaihtoehto. Lahjoja tulee joka tapauksessa niin monta, että turhuuksien sijaan ainakin me olemme paljon mieluummin ilman.
Joululahjat ovat kiva juttu, jos ne aidosti ilahduttavat saajaansa, ne on ostettu ajatuksella ja niistä on oikeasti hyötyä käyttäjälleen. Ylimääräinen turha tavara on kuitenkin turhaa, vaikka se kuinka olisi joululahjaksi saatua. Olemme päätyneet lahjoittamaan ihan huoletta täysin käyttämättömiksi jäävät ja tarpeettomat paketit eteenpäin, koska niiden säästämisessä ei olisi mitään järkeä. Juuri äskettäin jouluna lahjaksi saatujen tavaroiden vieminen hyväntekeväisyyskirpparille heti vuodenvaihteessa on toki hullua ja tosi surullista, mutta kaikkeen ei ikävä kyllä pysty itse vaikuttamaan.
Haluankin tällä tekstillä muistuttaa kaikkia siitä, että lahjojen ostaminen ei ole mikään välttämättömyys tai pakko joulunakaan. Lahjan antamatta jääminen voi oikeasti olla paljon parempi lahja kuin väkipakolla ostetun turhakkeen paketoiminen. Lahjojen määrän, hinnan tai olemassaolon ei tarvitse korreloida ihmissuhteen läheisyyden kanssa. Kulutustottumuksien punnitseminen myös jouluna tuo paljon paremman joulumielen, ihan kaikille.
Omien lahjatoiveiden keksiminen on muuttunut vuosi vuodelta vähän hankalammaksi, koska tuntuu, että nykyisin tarvitsen niin vähän mitään. Yleensä olen toivonut täydennystä kosmetiikkavarastoihini, koska ne kuluvat koko ajan. Joulu on myös hyvä hetki toivoa jotakin sellaista kosmetiikkaa, jota en välttämättä itse raaskisi ostaa testiin, mutta joka kuitenkin ilahduttaa suuresti ja tulee takuulla käyttöön - esimerkiksi tänä vuonna toivoin seerumia. Lisäksi pyysin joululahjaksi kevättä ennakoiden Converse-kenkiä, koska edelliset kaksi paria ovat pohjasta rikki. Kun saman tuotteen on omistanut aikaisemminkin, oli helppo vinkata oikea koko vanhemmille. Yleensähän paitaa tai neuletta haastavammissa vaatelahjaostoksissa hankaluutena on juuri oikean koon löytäminen.
Mieheni perheessä pakettimäärä onkin sitten ihan toista maata. Nelilapsisessa perheessä lahjojen saajiakin on toki enemmän, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Erityisesti mieheni mummo ostaa joka joulu säkkikaupalla lahjoja. Ja tarkoitan siis oikeasti, että säkkikaupalla.
Suoraan sanottuna miehen perheen lahjomiskäytäntö tuntuu minusta (ja myös hänestä) aika vastenmieliseltä. Emme missään tapauksessa haluaisi opettaa esimerkiksi tulevaa lastamme järkyttävään lahjamäärään. Olemme miettineet jo etukäteen, pitäisikö lapsen myötä ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin ja vaikka jemmata puolet lahjamäärästä kaappiin avattavaksi myöhemmin, useamman kuukauden kuluessa. Siten joululle ei jäisi niin valtavia pakettiövereitä. Miehelläni on reilusti nuorempi pikkusisko, ja monena vuotena on ollut ihan kamalaa katsoa, miten mieletön lahjavuori oikeasti vain vie lahjojen saamisen ilon pois. Vaikka tarkoitus lahjojen ostajalla onkin hyvä, kymmeniä lahjoja pois kääreistä aukoessa lapsi vain turtuu lahjamäärään, eivätkä paketeista paljastuvat tuotteet enää edes ilahduta. Överirunsauden keskellä pakettien sisältöön ei pysty samalla tavalla keskittymään, kun vielä on kaksi pussillista lahjoja avaamatta.
Muutama ajatuksella ostettu ja toivottu lahja ilahduttaisi paljon enemmän kuin kymmenen krääsäpakettia, joiden sisältöä ei tarvitse tai ole toivonut. Asialle on kuitenkaan vaikea tehdä mitään. Mummo ostaa lahjoja selvästi lähinnä omaksi ilokseen, ja se on hänelle tärkeää. En haluaisi arvostella häntä, koska tiedän, että lahjojen antaminen on hänelle tapa osoittaa välittämistä. Tilanne on kuitenkin pulmallinen, koska kaikki lahjoja vastaanottavat lapset ovat yhtä mieltä lahjavuorien älyttömyydestä. Onneksi muiden perheenjäsenten kesken lahjomiskulttuuri onkin miehen perheessä järkevöitynyt, ja esimerkiksi sisarukset ostavat toisilleen lähinnä pieniä ja toivottuja lahjoja. Tai eivät mitään, jos mitään sopivaa ei tule mieleen. Sekin on minusta ihan hyvä vaihtoehto. Lahjoja tulee joka tapauksessa niin monta, että turhuuksien sijaan ainakin me olemme paljon mieluummin ilman.
Joululahjat ovat kiva juttu, jos ne aidosti ilahduttavat saajaansa, ne on ostettu ajatuksella ja niistä on oikeasti hyötyä käyttäjälleen. Ylimääräinen turha tavara on kuitenkin turhaa, vaikka se kuinka olisi joululahjaksi saatua. Olemme päätyneet lahjoittamaan ihan huoletta täysin käyttämättömiksi jäävät ja tarpeettomat paketit eteenpäin, koska niiden säästämisessä ei olisi mitään järkeä. Juuri äskettäin jouluna lahjaksi saatujen tavaroiden vieminen hyväntekeväisyyskirpparille heti vuodenvaihteessa on toki hullua ja tosi surullista, mutta kaikkeen ei ikävä kyllä pysty itse vaikuttamaan.
Haluankin tällä tekstillä muistuttaa kaikkia siitä, että lahjojen ostaminen ei ole mikään välttämättömyys tai pakko joulunakaan. Lahjan antamatta jääminen voi oikeasti olla paljon parempi lahja kuin väkipakolla ostetun turhakkeen paketoiminen. Lahjojen määrän, hinnan tai olemassaolon ei tarvitse korreloida ihmissuhteen läheisyyden kanssa. Kulutustottumuksien punnitseminen myös jouluna tuo paljon paremman joulumielen, ihan kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti