Raskausviikot 5-6

Viikko 5

Tiistaina kiertopäivänä 26 tekemäni negatiivisen testin jälkeen kuukautisia ei kuulu. Toiveikkuuteni kasvaa päivä päivältä, vaikka yritän järkeillä, että ei tässä nyt kannata liikaa innostua: johan minä sain negatiivisen tuloksen. Lauantai-iltana annan itselleni kuitenkin luvan selata ensimmäistä kertaa käytettyjä vauvantarvikkeita netistä. Jotenkin en ole vielä tähän mennessä antanut itselleni "lupaa" lueskella mitään varsinaiseen raskauteen tai vauva-aikaan liittyvää, vaan pitäytynyt hedelmällisyyteen liittyvissä aiheissa.

Olen päättänyt, että uuden testin saa tehdä sunnuntaina eli kiertopäivänä 31. Ei tässä nyt sentään miksikään hysteerisiksi sarjatestaajiksi ruveta, vakuuttelen itselleni, vaikka lasken suunnilleen tunteja sunnuntaiaamuun. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä näen unta raskaustestien teosta. Teen unessa kaksi testiä, joista molemmat vaikuttavat ensin positiivisilta, mutta joita alan sitten kyseenalaistaa: olikohan tämä sittenkin ovulaatiotesti? Kymmentä vaille kahdeksan herätyskello lopulta soi levottomasti nukutun yön jälkeen. Mittaan aamulämmön (se on tosi korkea!) ja patistan miehen edeltä vessaan, ettei hän ole sitten jonossa koputtelemassa oven takana, kun yritän itse keskittyä tärkeään hetkeen.

Testin teko sujuu jo ihan rutiinilla. Kippo valmiiksi, pakkaus auki, pala vessapaperia ja kännykän sekuntikello esille. Haalea viiva alkaa piirtyä tikkuun saman tien. Huudan miehen katsomaan, siinä on kaksi viivaa! Mies on suloisen aamuäreä ja toteaa minun kiusakseni, ettei ennen viiden minuutin odotusaikaa voi vielä mitään sanoa. Minä olen niin innoissani, etten meinaa pysyä paikoillani. Kaksi viivaa! Ja vielä selkeä viiva! Otan kasan kuvia raskaustestistä sekä pari tärähtänyttä selfietä meistäkin, tulevista vanhemmista. Laitan saman tien viestiä parhaalle ystävälleni, ja viestittelemme hänen kanssaan innokkaina asiasta. Miehen kanssa vitsaillaan, että hän taitaa "joutua" syömään pakastimen lakritsijäätelöt ja herkkukaapin Suku-Lakut yksin.

Ylempi testi on alkuperäinen sunnuntain positiivinen raskaustestini: kuvassa viiva näkyy todella paljon haaleampana kuin tosielämässä. Alempi testi on seuraavan viikon keskiviikolta. Hyvin oli viiva vahvistunut!

Olen niin onnellinen. On ihanaa, kun nyt saa pelkän odottelun sijaan oikeasti iloita. Tapaan päivällä ystävääni, ja jatkamme raskausaiheista höpöttelyä. Illalla luen positiivisia raskaus- ja synnytysjuttuja netistä ja olen huomaavinani jo pari raskausoirettakin: metallisen maun suussa ja tavallista kovemman palelelmisen. Minulla on hyvä ja levollinen olo tästä kaikesta.

Maanantaina soitan neuvolaan ja saan ajat ensimmäiselle neuvolakäynnille sekä ultraan. Täytän innoissani neuvolan esitietolomakkeita nettipalvelussa: olen aina fanittanut kaikenlaisiin kyselyihin vastaamista. Keskiviikkoaamuna teen vielä kaiken varalta toisen raskaustestin. Viiva on vahvistunut hyvin, eli aihetta huoleen ei ainakaan toistaiseksi ole.

Pidämme uutisen omana tietonamme pari päivää, mutta torstaina, kun menemme mieheni vanhemmille kylään, päätämme kertoa heille uutisen. Miehen äidin silmiin tulvahtavat kyyneleet, kun hän kuulee raskaudesta. Veli ei ensin tajua, mistä on kyse, kun mieheni kutsuu häntä sedäksi. Illalla oma äitini soittaa, ja kerron uutiset hänellekin. Äiti innostuu ja häkeltyy, miten nopeasti kaikki tapahtui - olimme kertoneet hänelle vasta pari viikkoa sitten, että toivomme vauvaa. Äiti lupaa kertoa uutiset isällekin, ja laitan vielä itse siskolleni tekstarin. Tuntuu hyvältä, että perheemme tietävät raskaudesta, vaikka täysin julkista tiedosta tulee luultavasti vasta ensimmäisen ultran jälkeen.

Illalla huomaan Maria Nordinin Vaipaton vauva -kurssin olevan Black Friday -tarjouksessa vain 25 euroa, joten ostan kurssin. Vessahätäviestintä kuulostaa kiinnostavalta, ja toivon, että sen avulla pystymme vähentämään älytöntä vaipparoskan määrää. Kestovaippailu ja pyykkiralli ei houkuttele, joten on hienoa, jos kertakäyttövaippojen kulutusta pystyy vähentämään varmasti muutenkin vauvalle hyödyllisen varhaisen vuorovaikutuksen avulla. Katselen saman tien ensimmäisen videoluennon.

Viikko 6

Perjantaina kaverimme tulee tuttuun tyyliin meille pelailemaan. Meillä on tapana käydä aina viikon kuulumiset läpi kahvia juodessa, ja oman vuoronsa päätteeksi mies töksäyttää ihan yhtäkkiä, että "ja Iina on raskaana". Häkellyn ilmoituksesta totaalisesti - minua ei yhtään haittaa, että tämäkin ystävämme tietää, mutta olin luullut, ettei mies halua vielä kertoa hänelle. Kerromme lasketun ajan olevan vasta heinäkuussa ja mieheni vitsailee, että toivottavasti vauvalle ei tule samaa syntymäpäivää kuin hänelle.

Raskausoireita minulla ei ole vieläkään juuri lainkaan. Iltaisin maha on turvoksissa ja välillä sitä särkee samaan tapaan kuin kuukautisten aikana, ja lisäksi minua paleltaa tavallista enemmän. Parina päivänä suussa myös maistuu metallinen verenmaku, mutta se menee nopeasti ohi. Olen iloinen, että ainakin toistaiseksi olen päässyt niin vähällä, mutta toisaalta oireettomuus saa raskauden tuntumaan vähän epätodelliselta. Kasvaako kohdussani ihan todella oma vauva?

Viikonloppuna menemme vihdoin vanhempieni luokse kylään, ja pääsemme juttelemaan raskausuutisesta heidän kanssaan kasvokkain. Puhumme nimi-ideoista, äiti kaivaa vanhoja säästämiään lastenvaatteita vaatehuoneesta ja lainaa minulle odotusajasta kertovan ysäriä henkivän kirjan. Siskoni kanssa selailemme omia vauvakirjojamme. On ihana jutella vauvajutuista. Pikkuhiljaa uutinen alkaa myös tuntua todellisemmalta ja konkreettisemmalta. Katson pitkin viikkoa vaipattomuusvideoita ja vauva pyörii minun ja mieheni puheenaiheissa lähes päivittäin.

Edelliset raskausviikkopostaukset:

Raskauviikot 1-4