Nyt se on ohi, viimeinenkin vuoden 2018 opiskelusuoritus eli ruotsin suullinen tentti. Höpisin itseni på svenska varmasti läpi, joten enää ei tarvitse huolehtia tämän vuoden puolella muusta kouluaskareesta kuin kandiaiheen mielessä kypsyttelystä. Kolmen ja puolen viikon loma, aika luksusta.
Minusta tuntuu, etten koskaan ehdi uhrata juuri ajatuksia joululle ennen loman alkamista, joten siinä mielessä varhainen opiskelujen loppu on varsin positiivinen asia. Pari lahjaa olen saanut hankittua jo tällä viikolla, siskon kosmetiikkatuotteen tiistaina neuvolareissun jälkeen ja isän vaatelahjan eilen, kun näin parasta ystävääni keskustassa. Loput hankinnat teen varmaan ensi maanantaina, koska sovimme menevämme uudemman kerran jouluostoksille kaverini kanssa. Vauvallekin olisi kiva alkaa hankkia jo jotain ensimmäisiä tarvikkeita, jos käytettynä sattuu löytymään sopivia. Raskaushousutkin ovat varmaan jo muutaman viikon sisällä ajankohtaiset: vaikka maha ei olekaan vielä kasvanut, turvotus on sitä luokkaa, että hiuslenkillä löystytetty farkkujen nappiviritelmäkään ei tahdo riittää. Kotona en pysty käyttämään muita kun lörpsähtäneimpiä pyjamahousujani. Jopa tavallisten lököhousujen vyötärönauha kiristää liikaa.
Varsinaisen joulun aiomme viettää vaihteeksi minun vanhempieni luona. Joulupäivänä menemme sitten miehen vanhemmille käymään. Kaksi aiempaa joulua ovat kuluneet mieheni perheen kanssa, koska heillä ainoat jouluperinteet mummolassa vierailuineen ja lahjojen jakamisineen liittyvät nimenomaan aattoon. Minun lapsuudenkodissani pääasiallinen joulunvietto on ollut helpompi siirtää päivää myöhemmäksi, koska myös siskoni on ollut parina aiempana vuotena miehensä vanhempien luona aaton. On kuitenkin kiva päästä vaihteeksi oman perheen pariin jo ihan varsinaisena jouluna.
Olen jouluihminen siinä määrin, että nautin joululauluista, joulun tunnelmasta, ruoista ja yhdessäolosta. En kuitenkaan juhli joulua etukäteen, kuten jotkut innokkaimmat, vaan minulle fiilistelyyn riittävät muutamat joulunpyhän päivät. Esimerkiksi meillä kotona joulu ei näy mitenkään, koska mies ei joulusta perusta enkä itsekään koe tarpeelliseksi hankkia esimerkiksi koristeita, jotka olisivat lähes koko vuoden varastossa tilantukkeena. Pikkujouluteemaisella seurakunnan pienryhmäkerralla sentään leivoimme pipareita, joten vähän joulun makuja olemme päässeet maistamaan jo ennen aattoa. Yksi ilta kuuntelin myös hetken Pentatonixin joululauluja. Kyllä se joulufiilis siis tästä lähtee nousemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti