14. huhtikuuta 2019

Kevät on sittenkin kaunis


Kevät ei ole koskaan ollut suosikkivuodenaikani, päinvastoin. Lumen alta paljastuva luonto on varsin karun näköinen ennen kunnollista kasvukauttaan. Tiet ovat vuorotellen jäässä ja mutavelliä, eikä koskaan oikein tiedä, mitä pukisi päälle. Ehkä tympeintä on kuitenkin se, että keväässä ei oikein tunnu olevan mitään ihmeellistä. Syksyssä ihanaa on ruska ja vähitellen kirpenevä ilma, luminen talvimaisema on kaunis ja kesällä ulkoilu ja pukeutuminen on helppoa ja vaivatonta. Kevät sen sijaan vain on, jonkinlainen välikausi kivempien vuodenaikojen vaihteessa.

Lisäksi kevät on lähes aina opiskelujen suhteen kiireisintä aikaa, kun deadlinet kasaantuvat lukuvuoden loppuun. Kevät luikahtaa ohi kuin huomaamatta, kun kotona koneen äärellä pakertaessa lähinnä odottaa kesälomaa. Helmikuussa "Kumman valitsisin"-postaukseen kirjoittamani pohdinta tiivistää ajatukseni hyvin: "On keväässä omat ihanat juttunsa, kuten lisääntyvä valo ja koivujen vaaleanvihreät hiirenkorvat, mutta yleensä kevät tuntuu vain lipuvan ohi sulavan lumen ja arkisen aherruksen ohessa. Kiinnitän  keväisin kaikista vähiten huomiota vuodenaikaan."


Tänä vuonna asia on kuitenkin ollut vähän toisin, huolimatta siitä, että kandin työstäminen on lukinnut minua tälläkin kertaa varsin tehokkaasti opiskelujen pariin. Tänä keväänä olen havahtunut pitkästä aikaa siihen, että kevät on oikeastaan aika kaunis. Vaikka ojanpientareet ovatkin mudassa ja harmaat ryhdittömät lumikasat ankean näköisiä, metsässä raikkaassa kevätsäässä on oikeastaan aika ihana lenkkeillä koiran kanssa. Ennen kaikkea olen kuitenkin nauttinut valosta. Päivässä tuntuu olevan monta tuntia ekstra-aikaa, kun vielä kuudeltakin voi opiskella luonnonvalossa verhot auki. Kun vedän iloisenväriset Converset jalkaan ja nahkatakin neuleen päälle (se ei tietenkään mahdu mahan kanssa kiinni, nyyh), tuntuu olo kumman kevyeltä.

Vaikka kevät ei vieläkään vedä vertoja syksylle, talvelle ja kesälle, ehkä se on kuitenkin ihan mukava ja omanlaisensa vuodenaika muiden joukossa, ei pelkkä pakollinen paha. Huhtikuun lopussa kouluaherruksen hellittäessä ehdin luultavasti vielä hyvin nauttia siitä parhaasta osuudesta, kun luonto alkaa kunnolla vihertää. Vaikka hetkellinen takatalvi pakotti vaihtamaan taas pariksi päiväksi paksumpiin kenkiin ja talvitakkiin, ensi viikon säätiedotukset lupaavat onneksi kunnon kevätsäätä. Aurinkoista viikkoa siis itse kullekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti