Olin lauantaina parhaan ystäväni baby showereissa. Meitä oli ihana seitsemän hengen tyttöporukka, joiden kanssa yllätimme juhlasankarin. Ohjelmassa oli rennon yhdessäolon ja syömisen lisäksi varmaan aika perinteisiä vauvakutsujen aktiviteetteja: arvaustaulukot beibin syntymäajasta sun muusta olennaisesta, Kahoot-visa vauvatietoudesta sekä hieronta ja vähän muutakin hemmottelua tulevalle äidille.
Budjettimme oli pieni ja suunnittelukin aloitettiin verrattain myöhään, mutta tosi kivat juhlat saimme silti aikaiseksi. Kokosimme niin tarjoilut, simppelit koristelut (viiri, ilmapalloja ja väriteemaan sopivat servetit) kuin tulevan äidin lahjapakkauksenkin WhatsApp-kommunikaation ja yhteistyön voimin. Minun vastuullani oli mustikkapiirakan leipominen lauantaiaamuna, väriteemaan sopivien karkkien ostaminen sekä parin tuotteen hankinta tulevan äidin lahjaan. Päädyimme erilaisten ideoiden pallottelun jälkeen kokoamaan ystävälleni eräänlaisen "äidin selviytymispakkauksen", joka sisälsi mm. aineettoman lahjakortin jokaiselta vieraalta, Vauva-lehden, herkkuja, juhlakalun suosikkiteetä sekä nenäliinoja tunteenpurkauksiin. Vaikka baby shower -lahja olisi voinut olla jotain vauvaan liittyvääkin, mielestäni juhlissa on kiva hemmotella nimenomaan äitiä. Vauva kun saa usein joka tapauksessa runsain mitoin lahjoja syntymän ja ristiäisten yhteydessä.
Voin tunnustaa, että olen ehkä tottunut pitämään baby showereita vähän sellaisena turhana jenkkilämeininkinä. Aloite vauvakutsujen järkkäämiseen tulikin parilta muulta kaverilta. Kivojen ihmisten ympäröimänä juhlinta ei kuitenkaan tuntunut yhtään väkinäiseltä, vaan meillä oli tosi ihana iltapäivä yhdessä. Vaikka juhlakalu ei osannut odottaa yllätystä (eikä varmasti olisi loukkaantunut juhlien puutettakaan), hän vaikutti nauttivan kemuista kovasti. Esimerkiksi itselleni en kuitenkaan odota vastaavaa loppuraskauden juhlistusta, enkä ole tippaakaan pettynyt siitä, ettei sellaista 99% varmuudella tule. Vauvakutsut ovat ihan kiva konsepti, mutta mielestäni ne eivät ole samalla tavalla suomalaiskulttuuriin vakiintunut juttu kuin vaikkapa polttarit. Lisäksi minulla ei introverttina ole selkeää kaveriporukkaa, joiden kesken juhlia, vaan ennemminkin pari läheistä ystävää, jotka eivät oikein tunne toisiaan. En keksi ketään, joka juhlat minulle järjestäisi, varsinkaan kun paras ystäväni eli tämänpäiväisten juhlien pääsankari on oman synnytykseni aikaan juurikin parin kuukauden ikäisen vauvan äiti.
Järjestelytahona oli joka tapauksessa kiva toimia, ja pääsinpä näin saamaan vähän tuntumaa vauvakutsumeininkeihinkin. Kesälle onkin sitten tiedossa enemmänkin juhlintaa, kun toinen ystäväni menee syksyllä naimisiin ja järjestän hänelle kahden muun kaason kanssa polttarit. Lisäksi edessä on tietysti oman vauvan ristiäisten miettimistä sekä ystäväperheiden vauvojen nimiäistunnelmia. Juhlaa pukkaa, siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti