Vauvakirja on hankinta, johon olen jo näin raskausaikana käyttänyt ehkä kaikista eniten harkintaa. Vauvakirjan merkittävyys johtuu varmasti paitsi siitä, että pidän kirjoittamisesta ja haluan taltioida vauvavuoden käänteet talteen, myös siitä, että oma vauvakirjani on ollut minulle itselleni tosi tärkeä. Olen vuosien varrella selannut omaa ja siskoni kirjoja lukemattomia kertoja, ja on ollut huippua päästä syventymään omaan vauva-aikaan äidin kirjoittamien tekstien kautta. Vauvakirjassa kaikki varhaislapsuuden merkittävät jutut ovat hyvässä tallessa. Vähän kuin valokuva-albumi, mutta sanallisessa muodossa! Ilman kirjaa tuskin olisin tullut kyselleeksi äidiltä tarkemmin esimerkiksi syntymästäni, ensimmäisistä ruoka-annoksistani tai puolivuotiaan Iinan päivärytmistä.
Minulla ja siskollani oli lapsina Mervi Miettisen ja Kristiina Louhin Huomenta maailma - nyt alkaa suuri seikkailu -niminen vauvakirja. Samaa kirjaa ei enää näin parinkymmenen vuoden jälkeen ymmärrettävästi ollut saatavilla, vaikka se olisi laajoine teksikenttineen ja sopivine aiheineen ollutkin tarpeisiini oikein hyvä. Siispä jouduin uppoutumaan tämänhetkisen tarjonnan pariin ja selaamaan lukuisia vaihtoehtoja kirjakaupoissa. Kauniisti kuvitettuja kirjoja löytyi monia, mutta suurimmassa osassa minua häiritsivät kovin lyhyet, vain muutaman vastausrivin kysymykset. Haluan mahtua kirjoittamaan synnytyskertomuksen ja kaikki vauva-arjen kohokohdat kunnolla muistiin.
Lopulta päädyin Outi Virtasen Pienen oma kirja -vauvakirjaan. Kirjan visuaalinen ilme on mielestäni aivan hurmaava, ja vapaata kirjoitustilaakin on varsin kohtuullisesti. Ainoat pienet miinukset ovat omituinen sukupuu sekä muutamat meidän perheellemme "turhemmat" sivut, kuten maailmanmatkaajakartta. Ymmärrän, että moninaisten perhemallien vuoksi perinteinen äiti ja isä - isovanhemmat - isoisovanhemmat -kaava ei välttämättä ole nykyisin kovin toimiva sukulaisuussuhteiden ilmentämiseen, mutta itse koen, että pelkistä erinäisistä palloista koostuvaan puuhun on hankalampaa hahmotella selkeästi ja ymmärrettävästi perheitämme. Onneksi pari yksittäistä puutetta ovat kuitenkin varsin pieniä verrattuna siihen, kuinka syvästi olen tykästynyt Pienen oman kirjan yleisilmeeseen ja pääsisältöihin. En malttaisi odottaa, että pääsen täyttämään kirjaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti