Luovuudesta

Minulla on ollut nuorena useita luovina pidettyjä harrastuksia. Aloitin pianonsoiton 5-vuotiaana, menin kolmannella luokalla musiikkiluokalle ja kaikenlainen musisointi ja etenkin laulaminen leimasivat vahvasti kouluvuosiani. Lisäksi rakastin tarinoiden kirjoittamista ja kävin luovan kirjoittamisen tunneilla kahdeksanvuotiaasta yläkoulun loppuun saakka. Osallistuin jopa parina vuotena yläasteella National Novel Writing Month -haasteeseen ja kirjoitin marraskuun aikana ensin 30 000 sanan ja seuraavana vuonna 40 000 sanan romaanikäsikirjoitukset. Kirjoittaminen oli minun juttuni, jossa koin olevani hyvä ja joka sai minut aina hyvälle tuulelle. Kolmantena luovaksi luokiteltavana harrastuksena harrastin vielä pari vuotta tanssiakin, vaikka se ei ehkä itselleni aloittelijatasolla niin kovin luovana näyttäytynytkään - koska en tehnyt ikinä itse koreografioita, kyse oli enemmänkin ilmaisusta kuin varsinaisesta luovuudesta.

Huolimatta näistä kaikista en ole koskaan oikein mieltänyt itseäni luovaksi. Ehkä se johtuu siitä, että jotenkin alitajuisesti olen ajatellut luovien ihmisten olevan erilaisia kuin minä: he ovat räväköitä, kekseliäitä ja hauskoja heittäytyjiä, eivät kaltaisiani vähän rajoittuneita tyyppejä, jotka eivät halua leikkiä pantomiimia peli-illassa tai osallistua luovan ilmaisun kurssille lukiossa ja joita pelottaa, etteivät omat ideat kuvaamataidontunnin sarjakuvaan tai ryhmätyöprojektin sloganiksi ole tarpeeksi hyviä. Luovuus on ollut minulle sellainen vähän hankala juttu, josta pysyttelen mieluummin kaukana. Mukavuusalueella turvallisessa ja "epäluovassa" toiminnassa on tuntunut helpommalta hengittää.

Loppujen lopuksi luovuus ei kuitenkaan taida olla kumpaakaan kuvittelemistani piirteistä. Ei luonteenpiirre eikä jokin tietty harrastus. Monet todella taiteelliset ihmiset ovat olleet syrjäänvetäytyviä, ja toisaalta luovuus on niin paljon muutakin kuin vain perinteisiä musiikki- ja taideaktiviteetteja. "Luovan toiminnan" ei tarvitse tarkoittaa mitään kovin ihmeellistä. Jokainen on luova ihan tavallisessa arjessa, huomaamattaan. Luovuus voi olla kivan asukokonaisuuden valitsemista, ongelmanratkaisua uudella tavalla, oivaltava vitsi ta kokkaamista ilman reseptiä. Se kuuluu kaikille, ja kaikki kykenevät siihen, kun vain turha kriittisyys karisee ja luovuuden tukahduttava "en keksi mitään" -lukko aukeaa.