Mitä pidemmälle raskaus etenee, sitä nopeammin aika kuluu. Siinä missä alkuraskaudesta luin joka päivä raskaussovelluksen infot ja odotin viikkojen vaihtumista kuin kuuta nousevaa, nyt päivät vain rullaavat ohi. Joudun kysyttäessä varmistamaan kännykästä, mikä raskausviikko minulla on meneillään.
Toukokuun alkupuolella kävin neuvolassa. Beben asennosta ei meinattu ensin saada selkoa, ilmeisesti siksi koska hän hengaili niin ylhäällä kohdussani, mutta pikaisella ultrauksella onneksi selvisi, että hän on raivotarjonnassa kuten kuuluukin. Muutenkin kaikki oli edelleen oikein hyvin. Oma hemoglobiinini vain oli laskenut aimo harppauksen, joten jouduin aloittamaan rautalisän syömisen. Onneksi en ole ainakaan toistaiseksi saanut pillereistä mitään oireita, enkä ole kokenut itseäni mitenkään tavallista väsyneemmäksi. Tulevilla viikoilla onkin jo perhevalmennus, lääkärikäynti ja uusi neuvola-aika, joten aika pian päästään tsekkaamaan, onko raudan syömisestä ollut mitään apua.
Helle on tuntunut raskaalta ja etenkin öisin jopa lakana on liikaa peitoksi. Myöskään sylikkäin miehen kanssa nukkuminen ei tule näillä keleillä kysymykseenkään. En tiedä, kuinka paljon tuskastelussa kyse on raskaudesta ja kuinka paljon ihan vaan ylipäätään helteen rasituksesta. Kuumuudesta huolimatta oloni on pysynyt muutoin oikein hyvänä. Kasvava maha painaa välillä kylkiä ja kumartelu ei ole enää kauhean näppärää, mutta kaiken kaikkiaan voin loistavasti. Vatsan kasvun lisäksi kehossani on tapahtunut yksi toinenkin muutos. Huomasin viikon 32 tienoolla ensimmäistä kertaa haalean viivan mahassani. Olin jo ajatellut, että minulle ei tule lainkaan linea negraa, kun sellaista ei tiirailusta huolimatta ollut näitä viikkoja aiemmin ilmaantunut, mutta näköjään sekin voi tulla vielä näin loppuvaiheessa.
Kuten kuvistakin näkyy, äitiyspakkaus saapui viimein pari päivää sitten postiin. Olen aivan rakastunut! Käytin useamman tunnin järjestellen vauvanvaatteet koon mukaan, miettien yhdistelmiä ja varmistaen, että kokoelmassa ei ole vaatteita, jotka eivät yhdisty kivasti minkään samankokoisen kanssa. Kaikki asettui yhteen paremmin kuin olin uskaltanut edes toivoa. Vaikka Kelan nettisivujen mukaan äitiyspakkauksen bodyt ja housut vastaavat kolmea eri kokoa (50-56, 62-68 ja 68-74), todellisuudessa monet vaatteet olivat ihan erikokoisia kuin olin etukäteen ajatellut. Jopa livenä kokojen järjestely oli vähän haastavaa, koska vaatteet olivat malleiltaan niin erilaisia. Onneksi itse kirppareilta hankkimani ja nyt äitiyspakkauksesta saadut kuteet asettuivat silti oikein kivaksi valikoimaksi. Ainoastaan valkoisia sukkia tarvitaan vielä, muutoin sain mätsättyä niin housuista, bodyista kuin asusteistakin kaikista useampia järkeviä asuyhdistelmiä. Seuraavaksi voikin sitten alkaa miettiä pyykinpesu-urakkaa, vaunujen ja turvaistuimen asentamista sekä sängyn kuntoon laittamista. Synnytys ja vauva-arki ovat samaan aikaan niin lähellä, ja kuitenkin kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti