Kirjoitin kaverini babyshowereiden yhteydessä aikaisemmin siitä, etten odota minulle järjestettävän vauvakutsuja. En ajatellut, että lähipiirissäni olisi potentiaalisia kekkereiden järjestäjiä, enkä ollut asiasta mitenkään pettynyt. Koska olin asennoitunut niin, että babyshowereita ei ole tulossa, en tietenkään osannut odottaa juhlia ollenkaan. Yllätys olikin aikamoinen, kun menin keskiviikkona "vanhempien luokse syömään", ja oven takana odottikin joukko ystäviä! Jälkikäteen ajateltuna mieleen tuli tietysti monta juttua, joista olisin voinut arvata yllätyskekkereiden järjestelyt tai edes haistaa jotakin epäilyttävää. Olin kuitenkin niin muissa ajatuksissa, etten osannut epäillä miehen ehdotusta jättää koira hänen kanssaan kotiin tai siskon kehotusta mennä sisään etuoven kautta yhtään.
Ja olipa mukavat juhlat! Juhlien järjestäminen ja muiden viihtyminen yleensä jännittää minua, mutta vaikka olin "juhlien keskipiste", minulla oli koko ajan tosi rento ja mukava olo enkä stressannut yhtään. Varmaan sekin vaikutti, että kaikki oli tosiaan järjestetty puolestani enkä sinänsä ollut vastuussa mistään, vaikka olinkin juhlakaluna. Vaikka kaikki vieraat eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin etukäteen, juttu luisti ja kaikilla oli kivaa yhdessä. Kemut pidettiin tosiaan vanhempieni luona, ja mukana olivat äitini, siskoni, paras ystäväni ihanan pienen vauvansa kanssa, toinen hyvä ystäväni, jonka syksyn häissä olen kaasona, raskaana oleva kaverini pienryhmästä sekä eräs seurakunnasta tuttu kaveri. Porukka oli kaikin puolin oikein sopiva: kaikki lähimmät ystäväni olivat paikalla, ja vaikka muutama kutsutuista ei päässytkään paikalle, väkeä oli ihan sopivasti. Ainahan tällaisissa juhlissa käy niin, että ihan kaikille sama ajankohta ei mitenkään sovi.
Olin tosi otettu siitä, miten paljon juhliin oli panostettu. Ystäväni oli koristellut vanhempieni keittiön ja olohuoneen vaaleanpuna-valkoisilla ilmapalloilla, pom pomeilla sekä hienolla punakeltaisella uusiokäytettävällä kangasviirillä. Äiti oli ostanut ruokapöytään kauniin kukkakimpun, ja myös tarjoilut oli mietitty väriteemaan sopiviksi. Kanasalaatin, sämpylöiden ja ihanan uunissa tehdyn ja mansikkakastikkeella höystetyn juustokakun lisäksi tarjolla oli vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja ja marenkeja. Myös lautasliinat olivat sävy sävyyn. Juomaksi oli superherkullista boolia, jossa oli rypälemehua ja Spritea.
Aloitimme syömällä ja juttelimme samalla läpi kaikkien kuulumisia. Ruokailun jälkeen jatkoimme juttelua ja siirryimme istuskelemaan rennommin sohvalle. Ohjelmana oli vauvakuvien tunnistusta (sain kaikki oikein!), tietovisa vauvatietoudesta (voitin tämänkin!) sekä tietenkin tulokkaan tärkeiden faktojen arvailua. Oli hauska kuulla erityisesti muiden nimiarvauksia bebelle, kun meillä nimi on ollut jo niin kauan päätettynä. Kaikki veikkasivat vauvan olevan hieman keskimääräistä pienikokoisempi, ja lasketuksi ajaksi povattiin niin elokuun ensimmäistä kuin paria päivää laskettua aikaa aiempiakin päiväyksiä. Loppuillasta minulle tehtiin vielä jalka- ja käsihoidot.
Vauvaa muistettiin myös ihanilla lahjoilla. Siskoni oli väkertänyt solukaverini kanssa huikean vaippakakun, jota oli höystetty pienillä lahjoilla, joita äiti oli löytänyt omasta lapsuudestani. Sain mukaani esimerkiksi oman vanhan helistimeni, purulelun, vaunuihin kiinnitettävän possukoristeen sekä lapsena tekemäni huopanallen. Vaippakakun lisäksi ystävät olivat hankkineet muitakin kivoja lahjoja. Olin ihan ihmeissäni, miten kaikki olivat osanneet hankkia juuri sellaisia juttuja, joita meiltä vielä puuttui! Vauva sai pari kaunista kuvioharsoa, kuolalapun, ruokalapun, kivan rapisevan ensikirjan, tutteja, tuttipullon, pehmoiset merinovillahousut ja bodyn. Itseäni varten paketeista löytyi käsi- ja jalkavoidetta.
Olen niin iloinen ja ihmeissäni, että sain näin ihanat ja onnistuneet juhlat! Ei voi kuin olla kiitollinen kaikista rakkaista ihmisistä elämässäni, jotka halusivat olla mukana ja panostaa aikaa ja vaivaa kemujen järkkäilyyn.
Ja olipa mukavat juhlat! Juhlien järjestäminen ja muiden viihtyminen yleensä jännittää minua, mutta vaikka olin "juhlien keskipiste", minulla oli koko ajan tosi rento ja mukava olo enkä stressannut yhtään. Varmaan sekin vaikutti, että kaikki oli tosiaan järjestetty puolestani enkä sinänsä ollut vastuussa mistään, vaikka olinkin juhlakaluna. Vaikka kaikki vieraat eivät tunteneet toisiaan kovin hyvin etukäteen, juttu luisti ja kaikilla oli kivaa yhdessä. Kemut pidettiin tosiaan vanhempieni luona, ja mukana olivat äitini, siskoni, paras ystäväni ihanan pienen vauvansa kanssa, toinen hyvä ystäväni, jonka syksyn häissä olen kaasona, raskaana oleva kaverini pienryhmästä sekä eräs seurakunnasta tuttu kaveri. Porukka oli kaikin puolin oikein sopiva: kaikki lähimmät ystäväni olivat paikalla, ja vaikka muutama kutsutuista ei päässytkään paikalle, väkeä oli ihan sopivasti. Ainahan tällaisissa juhlissa käy niin, että ihan kaikille sama ajankohta ei mitenkään sovi.
Olin tosi otettu siitä, miten paljon juhliin oli panostettu. Ystäväni oli koristellut vanhempieni keittiön ja olohuoneen vaaleanpuna-valkoisilla ilmapalloilla, pom pomeilla sekä hienolla punakeltaisella uusiokäytettävällä kangasviirillä. Äiti oli ostanut ruokapöytään kauniin kukkakimpun, ja myös tarjoilut oli mietitty väriteemaan sopiviksi. Kanasalaatin, sämpylöiden ja ihanan uunissa tehdyn ja mansikkakastikkeella höystetyn juustokakun lisäksi tarjolla oli vaaleanpunaisia ja valkoisia vaahtokarkkeja ja marenkeja. Myös lautasliinat olivat sävy sävyyn. Juomaksi oli superherkullista boolia, jossa oli rypälemehua ja Spritea.
Aloitimme syömällä ja juttelimme samalla läpi kaikkien kuulumisia. Ruokailun jälkeen jatkoimme juttelua ja siirryimme istuskelemaan rennommin sohvalle. Ohjelmana oli vauvakuvien tunnistusta (sain kaikki oikein!), tietovisa vauvatietoudesta (voitin tämänkin!) sekä tietenkin tulokkaan tärkeiden faktojen arvailua. Oli hauska kuulla erityisesti muiden nimiarvauksia bebelle, kun meillä nimi on ollut jo niin kauan päätettynä. Kaikki veikkasivat vauvan olevan hieman keskimääräistä pienikokoisempi, ja lasketuksi ajaksi povattiin niin elokuun ensimmäistä kuin paria päivää laskettua aikaa aiempiakin päiväyksiä. Loppuillasta minulle tehtiin vielä jalka- ja käsihoidot.
Vauvaa muistettiin myös ihanilla lahjoilla. Siskoni oli väkertänyt solukaverini kanssa huikean vaippakakun, jota oli höystetty pienillä lahjoilla, joita äiti oli löytänyt omasta lapsuudestani. Sain mukaani esimerkiksi oman vanhan helistimeni, purulelun, vaunuihin kiinnitettävän possukoristeen sekä lapsena tekemäni huopanallen. Vaippakakun lisäksi ystävät olivat hankkineet muitakin kivoja lahjoja. Olin ihan ihmeissäni, miten kaikki olivat osanneet hankkia juuri sellaisia juttuja, joita meiltä vielä puuttui! Vauva sai pari kaunista kuvioharsoa, kuolalapun, ruokalapun, kivan rapisevan ensikirjan, tutteja, tuttipullon, pehmoiset merinovillahousut ja bodyn. Itseäni varten paketeista löytyi käsi- ja jalkavoidetta.
Olen niin iloinen ja ihmeissäni, että sain näin ihanat ja onnistuneet juhlat! Ei voi kuin olla kiitollinen kaikista rakkaista ihmisistä elämässäni, jotka halusivat olla mukana ja panostaa aikaa ja vaivaa kemujen järkkäilyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti