Olimme sunnuntaina parhaan ystäväni vauvan ristiäisissä. Juhlat järjestettiin perheen kotona, ja vieraina oli pieni porukka lähimpiä sukulaisia ja ystäviä. Annoimme vauvalle lahjaksi kaulakorun sekä pari itse virkkaamaani juttua, jotka esittelen tarkemmin seuraavassa postauksessa kuukauden virkkauksieni yhteydessä. Mielestäni on kiva, että ristiäislahjasta jää jäljelle myös jotakin pysyvämpää eli sellaista, mitä lapsi voi käyttää kasvaessaan. Siksi pelkkien vauva-aikana käytettävien käsintehtyjen lahjojen lisäksi halusin antaa hänelle korun, vaikkei hän sitä vielä pariin vuoteen varmaan käytäkään.
Kaverin vauvan juhlat saivat miettimään myös oman lapsemme tulevaa siunaustilaisuutta. Emme kuulu evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja omassa seurakunnassamme on käytössä aikuiskaste. Vauvaamme ei siis kasteta, vaan kristillisenä elementtinä toimii siunaus. Tästä syystä en ole oikein osannut päättää, millä nimikkeellä juhlia pitäisi kutsua. Ristiäiset-sanaan kytkeytyy yleensä oletus luterilaisista perinteistä ja kastamisesta, kun taas nimiäiset tuovat ainakin itselleni mieleen nimenomaan uskonnottoman vaihtoehdon. Vauvamme nimi on jo nyt tiedossa lähipiirillämme ja aika monilla muillakin, emmekä aio mitenkään erityisemmin salailla sitä syntymän jälkeenkään. Nimen antaminen ei siis tule olemaan kekkereiden keskiössä, jolloin nimiäis-sana tuntuisi hieman oudolta. Siunaustilaisuus kuvaa ehkä sanana parhaiten juhliamme, mutta siitäkin mieleen tulee helposti hautajaiset eivätkä vauvan ensimmäiset juhlat. Olenkin tyytynyt käyttämään ristiäiset-termiä huolimatta siitä, että vauvaa ei kasteta.
Pidämme juhlat luultavasti vanhempieni kotona. Meidän pienessä olohuoneessamme vieraat olisivat kuin sillit suolassa, ja muutenkin kemujen "ulkoistaminen" tuntuu vähemmän stressaavalta vaihtoehdolta kuin oman kodin puunaaminen juhlakuntoon. Tiedän, että vanhempani ovat joka tapauksessa innokkaita auttamaan järjestelyissä ja tarjoiluissa, joten senkin kannalta on kätevää pitää juhlat heidän luonaan. Toiveenamme ovat rennot mutta kauniit juhlat. Kutsumme varmaankin omien vanhempiemme, isovanhempiemme ja sisarustemme lisäksi muutamat läheisimmät kaverit ja mahdollisesti pienryhmäporukan. En ole vielä varma, ketä pyydämme siunaamaan vauvan. Seurakunnasta voi toki pyytää pastoria tai muuta työntekijää, mutta periaatteessa siunauksen voi tehdä kuka tahansa. Kaverini vauvan ristiäisissä siunauksen toimitti lapsen täti, ja minusta ajatus jostakusta lähipiirin ihmisestä siunaajana on aika kiva. Saa siis nähdä, millaiseen ratkaisuun päädymme!
Kuten sanottu, saamme varmasti apua tarjoiluiden järjestämiseen vanhemmiltani. Ylipäätäänkin pyrimme varmasti mahdollisimman helppoihin ja vähän stressiä vaativiin juhlajärjestelyihin. Vastasyntyneen kanssa kekkereiden järjestely ei välttämättä ole ihan helppoa, ja muutenkin keskitän energian mieluummin vauvan hoitoon kuin ristiäisistä panikoimiseen. Esimerkiksi vieraat voi mielestäni vallan mainiosti kutsua tekstareilla itse väsättyjen kutsukorttien sijaan, ja keksejä ei tarvitse alkaa leipoa alusta asti itse, kun kaupasta löytyy helposti vallan maistuvia vaihtoehtoja. Myös pukukoodi tulee olemaan juhlissamme rento, sillä mieheni ei kovin mielellään sonnustaudu pukuun ja solmioon. Toki vieraat saavat pukeutua fiinimminkin, jos tahtovat, mutta itse menemme luultavasti kauluspaita- tai rento mekko -tyylillä. Tärkeintä ristiäisissä on kuitenkin se, että juhlistamme vauvaa ja hänet siunataan, eivät ulkoiset tekijät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti