Taas olisi pienen kuulumiskatsauksen vuoro! Minulle on näköjään muodostunut postaamisen suhteen tietynlainen rutiini: joka viikko yleensä yksi kuulumisiin keskittyvä höpöttelypostaus ja pari mielipiteisiin, syvällisempään pohdintaan tai johonkin tiettyyn teemaan liittyvää tekstiä. Tällaista kolme kertaa viikossa -tahtia on helppo ylläpitää, kun pohdintoihin liittyviä postauksia voi kirjoittaa jemmaan inspiraation iskiessä. Olen hahmotellut Wordiin ideoita loppuvuoden aiheista, ja voin sanoa, että lista pursuilee - ideoita riittää todellakin enemmän kuin varsinaista kirjoitusaikaa postausten naputteluun! Mutta mitäs tähän viikkoon sitten oikein kuuluu?
Leivoin torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni kääretorttua. Olimme saaneet miehen äidiltä ison purkillisen itsetehtyä omenahilloa, ja emme olisi millään ehtineet käyttää sitä ennen pilaantumista, joten torttu oli kätevä keino hyödyntää herkullinen hillo. Minulla oli entuudestaan mielikuva, että kääretortun tekeminen on kauhean hankalaa, joten yllätyin, kuinka vaivatonta leipominen loppujen lopuksi oli. Kääretorttutaikina osoittautui supersimppeliksi, ja oli kätevää, ettei leipomusta tarvinnut pitää uunissa kuin hetki. Ainoastaan käärintävaiheessa tein pienen kämmin: kaivoin YouTubesta niksit käärimiseen vasta sen jälkeen, kun olin jo reippaana levittänyt taikinalevyn päälle aimo annoksen hilloa. Nätimmän lopputuloksen taannut kääntäminen ja sokerin ripottelu ei siis onnistunut, mutta hyvin tortun sai rullalle sovelletulla taktiikallakin. Meillä sattui olemaan sopivasti peräkkäisinä päivinä seurakunnan solu ja peli-ilta kaverin kanssa, joten kääretorttu upposi nopeasti parempiin suihin.
Opiskelukiireitä on ollut selvästi vähemmän kuin aiempina viikkoina, eli olen saanut nyt oikeastaan vain odotella seuraavan periodin alkua ja taas pian alkavaa opintoähkyä. Itse asiassa letkeämpi tahti sai minussa aikaan sellaisen opintomotivaation puuskan, että kävin eilen hakemassa spontaanisti yliopiston kirjastosta lainaan pari tenttikirjaa. Luin toisen niistä kokonaan läpi ihan tuosta noin vain! Okei, kyseessä oli alle satasivuinen lyhyt kirjanen, mutta joka tapauksessa yllättävästä opiskeluinnostuksesta tuli hyvä mieli. Olin ajatellut tehdä kyseisen tentin vasta joululomalla, mutta saapa nähdä jos saisin sen jo aikaisemmin pois alta, kun urakkaa on kerran jo laitettu alulle.
Leivoin torstaina ensimmäistä kertaa elämässäni kääretorttua. Olimme saaneet miehen äidiltä ison purkillisen itsetehtyä omenahilloa, ja emme olisi millään ehtineet käyttää sitä ennen pilaantumista, joten torttu oli kätevä keino hyödyntää herkullinen hillo. Minulla oli entuudestaan mielikuva, että kääretortun tekeminen on kauhean hankalaa, joten yllätyin, kuinka vaivatonta leipominen loppujen lopuksi oli. Kääretorttutaikina osoittautui supersimppeliksi, ja oli kätevää, ettei leipomusta tarvinnut pitää uunissa kuin hetki. Ainoastaan käärintävaiheessa tein pienen kämmin: kaivoin YouTubesta niksit käärimiseen vasta sen jälkeen, kun olin jo reippaana levittänyt taikinalevyn päälle aimo annoksen hilloa. Nätimmän lopputuloksen taannut kääntäminen ja sokerin ripottelu ei siis onnistunut, mutta hyvin tortun sai rullalle sovelletulla taktiikallakin. Meillä sattui olemaan sopivasti peräkkäisinä päivinä seurakunnan solu ja peli-ilta kaverin kanssa, joten kääretorttu upposi nopeasti parempiin suihin.
Opiskelukiireitä on ollut selvästi vähemmän kuin aiempina viikkoina, eli olen saanut nyt oikeastaan vain odotella seuraavan periodin alkua ja taas pian alkavaa opintoähkyä. Itse asiassa letkeämpi tahti sai minussa aikaan sellaisen opintomotivaation puuskan, että kävin eilen hakemassa spontaanisti yliopiston kirjastosta lainaan pari tenttikirjaa. Luin toisen niistä kokonaan läpi ihan tuosta noin vain! Okei, kyseessä oli alle satasivuinen lyhyt kirjanen, mutta joka tapauksessa yllättävästä opiskeluinnostuksesta tuli hyvä mieli. Olin ajatellut tehdä kyseisen tentin vasta joululomalla, mutta saapa nähdä jos saisin sen jo aikaisemmin pois alta, kun urakkaa on kerran jo laitettu alulle.
Lauantaiksi mies lähti Helsinkiin, ja minä jäin kotiin kahden koiran viihdyttäjäksi. Vanhempieni koiranpentu on meillä tiistaihin asti hoidossa, ja on ollut kiva leikkiä pennun kanssa. Koirat ovat niin virkistävä lisä arkeen! Taluttimissaan poukkoilevan duon ulkoilutus yksin oli tosin pienoista taiturointia, varsinkin, kun hauvoilla on kokoeroa sen kolmekymmentä viisi kiloa, ja neljä kertaa päivässä ulkoilevan pennun ja pidempiä lenkkejä kaipaavan meidän koiramme ulkoilurytmit eivät aivan mätsää. Mutta hienosti sain hoidettua sopivat lenkitykset molemmille.
Tänään ohjelmassa oli vierailu miehen vanhemmille. Pentu sai hyviä kavereita miehen vanhempien pikkukoirista! Oli hassua olla taas pitkästä aikaa miehen vanhemmilla kylässä, kun varmaan viimeiset kolme tai neljä viikkoa aikataulut ovat menneet niin ristiin, että mies on käynyt siellä ilman minua. Miehen siskokin oli samaan aikaan vierailulla, joten keittiössä seuranamme pyöri viisi pikkukoiraa ja pihalla riehui kaksi isompaa koiraa. Varsinainen koirakokous siis.
Nyt loppuillan ajattelin rentoutua ihan kotosalla. Palataan taas ensi viikolla asiaan! Tulossa on ainakin meikkaamiseen liittyvä postaus, joten kannattaa pysyä kuulolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti