5. lokakuuta 2018

Pelaaminen ja muutamia suosikkipelejäni

En ole aina ollut mikään varsinainen tietokone- tai konsolipeli-intoilija. Olen kyllä pelaillut jo lapsena jotakin, mutta ennen mieheni tapaamista pelikokemukseni oli hyvin rajoittunutta ja ulottui lähinnä Pollux-hevoskerhon tallityttöpeleihin. Seurustelun alusta lähtien olemme kuitenkin pelanneet yhdessä mieheni kanssa, ja nykyisin pelaaminen on elokuvien ohella varmasti yksi keskeisimmistä yhteisistä harrastuksistamme. Olemme testanneet lukuisia pelejä Lego Harry Potterista Fortniteen, Super Smash Bros Meleestä Rocket Leagueen ja Mario Partysta Borderlandsiin. Olen päässyt tutustumaan uusiin peleihin sekä kahdestaan miehen kanssa että isommalla porukalla jokaperjantaisissa peli-illoissamme.

Tässä muutaman vuoden aikana minulle on ehtinyt muodostua selkeä käsitys siitä, millaiset pelit meikäläiseen purevat. Olen edelleen aivan surkea monissa taitoa vaativissa peleissä, kuten tasohyppelyissä, ajopeleissä ja ampumisessa, joten pelkästään sellaiseen keskittyvät pelit eivät jaksa juurikaan kiinnostaa. Sen sijaan minuun uppoavat juonelliset, voimakkaasti tarinoihin pohjautuvat pelit sekä kaikenlaiset roolipelit.


Ehdoton suosikkini on Life is Strange -peli, jonka Before the Storm- ja The Amazing Adventures of Captain Spirit -osat olen niin ikään pelannut. Sarjan toinen pelihän on juuri ilmestymässä, ja sen hankkiminen houkuttaisi minua tosi paljon. Yritän kuitenkin olla kärsivällinen ja ostaa sen vasta, kun hinta laskee. Siihen asti täytyy vain koettaa välttää spoilaantumista ja keksiä muuta mielenkiintoista pelattavaa. Life is Strangen lisäksi toinen, erittäin tarinapohjainen suosikkini on Batman: The Telltale Series. Pelasimme jo kauan sitten miehen kanssa sarjan ensimmäisen osan, ja nyt kakkososa on ostettu ja odottaa jonossa pelivuoroaan. Supersankarit ovat muuten toinen juttu, joihin olen perehtynyt vasta parisuhteen myötä: muistan, kuinka menimme suhteen alkuaikoina ensimmäistä kertaa yhdessä elokuviin Batman vs. Superman -leffaa katsomaan, ja mies yritti briiffata minua ennen elokuvan alkua hahmojen olennaisimmista ominaisuuksista :D

Roolipeleistä ehdoton lempparini on Divinity Original Sin, josta olemme pelanneet sarjan molemmat osat. Kakkososaa olemme itse asiassa pelaamassa läpi jo toista kertaa: ensimmäisen kerran pelasimme sitä kaksin mieheni kanssa, ja nyt olemme uudella kierroksella kolmistaan kaverin kanssa. Divinityssä pelin maailmassa voi liikkua varsin vapaasti ja suorittaa erilaisia tehtäviä, mutta lisäksi pelissä on mielenkiintoinen kokonaisjuoni. Erityisen mukava puoli Divinityssä on myös pelin vuoropohjainen taistelutyyli. Pidän siitä, että liikkeitä voi tarvittaessa harkita rauhassa, eikä taisteluissa ole hirveä kiire. Divinity muistuttaa hieman Dungeons&Dragons -roolipeliä, jota olemme niin ikään pelanneet jonkin verran kaveriporukalla.


Suositusta Final Fantasy-sarjasta olemme pelanneet miehen kanssa yhdessä läpi kaksi peliä, X ja XV. Kymppiosa on ehdoton suosikkini, koska siinä on Divinityjen tyyliin vuoropohjaiset taistelut. Juoni on olennainen osa pelikokemusta, joten sekin on ehdoton plussa kympille. Uusimman, viidennentoista Final Fantasyn pelasimme läpi loppukesästä, ja sekin oli ihan ok, joskaan juoni ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin kymmenennessä osassa. Lisäksi mies hoiti pelin taisteluosuudet, koska ne olivat nopeatempoiset eivätkä niin minun makuuni.

Lapsuuden suosikeista pelaan edelleen silloin tällöin yksinäni The Sims 3 -peliä. Pienenä minulla oli pelin kakkososa, mutta nyt vanhemmalla iällä olen siirtynyt kokonaan kolmososan pelaajaksi: se on mielestäni monipuolisempi ja toimivampi kokonaisuus. Sims-peleissä parasta on tietysti luovuus ja erilaisten elämäntarinoiden kehittäminen simeille. Jonkin valmiin juonen seuraamisen sijaan tässä pelissä tarinankertojaksi pääsee itse. Nuorempana olin jopa aktiivinen jäsen The Sims -aiheisella keskustelufoorumilla ja luin tarinoita, jotka oli sijoitettu pelin maailmaan ja kuvitettu pelistä otetuilla kuvilla.

Isommalla porukalla pelaan mielelläni myös partypelejä, kunhan ne eivät perustu liiaksi taitoon vaan ennemminkin kekseliäisyyteen ja hauskanpitoon. Parhaita partypelejä ovat mielestäni Jackboxit, joissa samassa paketissa saa ostettua useamman simppelin ja hauskan yhteispelin. Olemme ostaneet useamman boxin, ja hauskimpia niiden peleistä ovat mielestäni Drawful 2, Fakin' it ja Trivia Murder Party. Parhaiten pelit pääsisivät varmasti oikeuksiinsa suurella joukolla pelattuina, mutta kyllä ne toimivat hyvin myös neljän tai jotkut jopa kolmenkin pelaajan voimin.

Ehkä parasta pelaamisessa onkin se, että erilaisia pelejä on niin paljon. Vaikka monet peligenret ovat minulle aivan tuntemattomia ja on useita pelityyppejä, joista en pidä lainkaan, silti mielenkiintoista pelattavaa riittäisi vaikka koko loppuelämäksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti