21. maaliskuuta 2019

Hän on...

Rakenneultrassa meille selvisi vihdoin, odotammeko pientä tyttöä vai poikaa. Tarkemman kuvauksen itse ultrasta voi lukea tästä postauksesta ja syyt siihen, että ylipäätään kysyimme sukupuolta, täältä.


Jo joskus seurusteluaikoina kivoja lapsen nimiä miehen kanssa pallotellessamme totesimme puoliksi vitsillä, että lapsia tulee sitten kolme: ensin poika, sitten tyttö ja sitten vielä poika. Ajatus esikoispojasta olikin takaraivossani jo ennen, kuin edes olin raskaana, ja sama olo vahvistui alkuraskaudessa. Myös melkein kaikki muut lähipiirin ihmiset veikkasivat poikaa. Äidilläni ja siskollani oli molemmilla poikafiilis. Miehen veli piti niin ikään itsestäänselvänä, että kyseessä on poika, ja ainoastaan siskoni mies arveli vauvaa tytöksi. Mies itse ei kuitenkaan ennen sukupuolen selviämistä esittänyt mitään veikkauksia vauvan sukupuolesta, vaan oli järkevänä sitä mieltä, että eihän sitä voi mistään tietää. Niin kuin ei toki voikaan, mutta ilmeisesti tyttö- tai poikaolot ovat silti odottavilla äideillä ja myös lähipiirissä tosi yleisiä. Alkuraskaus kului siis varsin vakaalla poikaveikkauksella.

Kun näin vauvan ensimmäistä kertaa np-ultrassa, mieleeni välähti heti ajatus voihan se olla tyttökin. Söpössä 3D-ultrakuvassa vauva näytti kuitenkin mielestäni pojalta (ihan kasvonpiirteiden, asennon ja fiiliksen perusteella siis - nubia ei noin aikaisilla viikoilla olisi voinut arvailla, enkä olisi edes halunnut kuulla mitään epämääräisiä veikkauksia ennen, kuin arvio olisi oikeasti aika varma). Joitakin viikkoja ennen rakenneultraa, mahan kasvaessa ja ensimmäisten potkujen tuntuessa, aloin silti taas ajatella enemmän tytön mahdollisuutta. Huomasin jopa välillä miettiväni vauvaa tyttönä, vaikka olin alussa ollut niin vahvalla poikaoletuksella. En tiedä, vaikuttiko asiaan alitajuisesti se, että  sain tietää molempien raskaana olevien kavereideni odottavan tyttöä. Ota nyt näistä mielenliikkeistä ja tuntemuksista ylipäätäänkään selvää.

Ultraan mennessä olin joka tapauksessa aika sekaisin arvailuineni. Minulla oli sellainen olo, että yllättyisin ja olisin vähän häkeltynyt kummasta tahansa tuloksesta. Vauvan rakenteita läpi käytäessä päässäni pyöri, että kaipa se poika kuitenkin on. Kun tuli aika kysyä asiasta ultraajalta, hän totesi, että...


Meille tulee tyttö! Olen samaan aikaan yllättynyt ja toisaalta en yhtään. Ihana pieni prinsessa. Olemme hänestä niin iloisia! Ja aika hauskaa, miten fiilikseni kääntyi alun poikavarmuudesta tyttöoloon juuri muutamia viikkoja ennen ultraa, ehkä suunnilleen siinä vaiheessa, kun aloin tuntea vauvan liikkeitä. Tieto sukupuolesta konkretisoi kyllä ajatusta vauvasta saman tien. Nyt voimme alkaa valmistautua meidän pienen tyttäremme tuloon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti