Perjantain olin töissä päiväkodissa. Yleensä olen sijaistanut isompien lasten ryhmässä, mutta tällä kertaa olin pitkästä aikaa pienimpien puolella. Se oli mukavaa ja aika erilaistakin: parin vuoden ikäero on päiväkoti-ikäisillä tosi suuri, kun pienimmistä harva puhuu vielä kovinkaan paljon ja esimerkiksi leikit ovat hyvin erityyppisiä kuin isommilla lapsilla. Mutta lapset ovat kyllä aivan ihania. Olen huomannut, että mieleeni hiipii päiväkodissa ollessa usein ajatus siitä, millainen meidän pienemme tulee olemaan vaikkapa kolmen vuoden päästä. Aika menee niin nopeasti, että ihan silmänräpäyksessä tämä vielä toistaiseksi mahassani asusteleva rakas varmaan jo muovailee muovailuvahalla ja taapertaa lapio kourassa pihalla hiekkalaatikkoa tutkimaan.
Lauantaina olikin sitten puuhakkaampi päivä. Minulla oli vähän flunssainen olo, joten rentouduin kotosalla sillä välin, kun mies kävi pelaamassa sählyä kaveriporukalla ja koira leikki miehen perheen luona. Poikien palattua kotiin lähdimme minun vanhempieni luokse. Vanhempien koiranpentu täytti vuoden, ja vanhemmat olivat järjestäneet pienet synttärikemut hauvalle. Edellisellä koirallamme oli sama syntymäpäivä kuin äidilläni, ja äiti järjesti tuolloin omat nelikymppisensä humoristisesti ikään kuin koiran yksivuotiskekkereiden varjolla. Pitihän uuden hauvankin saada omat juhlat, joten paikalle oli perheenjäsenten lisäksi kutsuttu muutama vanhempieni ystäväpariskunta. Tarjoiluissa oli huomioitu hauskasti koiran suosikkiruoat: esimerkiksi alkumaljaksi tarjolla oli piimäpohjaan tehtyä marjasmoothieta, koska piimä on koiran suosikkijuoma. Lahjojen lisäksi hauva sai nauttia mm. kananmunasta, jauhelihasta ja raejuustosta askarrellusta synttärikakusta. Vaikea uskoa, että se alkukesästä saapunut pehmopallero on jo vuoden ikäinen.
Lauantai-iltana menimme käymään pitkästä aikaa seurakunnan nuortenillassa. Tällä kertaa emme kuitenkaan suunnanneet kotikirkkoomme, vaan erääseen toiseen seurakuntaan. Olemme käyneet jo kerran aiemminkin katsastamassa, millaista toimintaa tämä toinen seurakunta tarjoaa, mutta jonkin verran meno oli ehtinyt parissa vuodessa myös muuttua. Ilta oli oikein hyvä, ja menemme varmaan joskus uudestaankin. Omassa kotiseurakunnassamme nuortenillat on suunnattu hieman nuoremmille, ja lisäksi ajankohta menee joka viikko ikävästi päällekkäin toisen menomme kanssa. Nämä lauantai-illan nuorten kokoontumiset sopivat siis kalenteriimme paremmin. Yleisesti ottaen viihdyn kotiseurakunnassamme loistavasti enkä koe tarvetta etsiä uutta hengellistä kotia, mutta erilaisissa tilaisuuksissa käyminen kyllä virkistää silti mukavasti.
Sunnuntaiksi flunssani yltyi oikein kunnon räkätaudiksi ja kurkkukivuksi. Koko päivä vierähti kotona, enkä jaksanut lähteä edes miehen mukaan koiraa ulkoiluttamaan. Kouluhommat jäivät retuperälle, kun en jaksanut mitään Simssin peluuta haastavampaa aivoaktiviteettia. Maanantaina sain onneksi jo vähän naputeltua kandia eteenpäin. Työpaperien palautus oli tänäaamuna, joten ihan täysin toimettomaksi en halunnut heittäytyä. Tietokoneen ääressä naputtelu ja lähdekirjallisuuden selailu ei onneksi rasita samalla tavalla kuin yliopistolle raahautuminen ja luennoilla istuminen. Toivon, että iltaa kohden olisin jo kunnolla terve - kirpparikierros miehen kanssa houkuttelee, ja huomiselle olen sopinut tapaamisen ystäväni kanssa. Eiköhän tämä tästä!
Lauantai-iltana menimme käymään pitkästä aikaa seurakunnan nuortenillassa. Tällä kertaa emme kuitenkaan suunnanneet kotikirkkoomme, vaan erääseen toiseen seurakuntaan. Olemme käyneet jo kerran aiemminkin katsastamassa, millaista toimintaa tämä toinen seurakunta tarjoaa, mutta jonkin verran meno oli ehtinyt parissa vuodessa myös muuttua. Ilta oli oikein hyvä, ja menemme varmaan joskus uudestaankin. Omassa kotiseurakunnassamme nuortenillat on suunnattu hieman nuoremmille, ja lisäksi ajankohta menee joka viikko ikävästi päällekkäin toisen menomme kanssa. Nämä lauantai-illan nuorten kokoontumiset sopivat siis kalenteriimme paremmin. Yleisesti ottaen viihdyn kotiseurakunnassamme loistavasti enkä koe tarvetta etsiä uutta hengellistä kotia, mutta erilaisissa tilaisuuksissa käyminen kyllä virkistää silti mukavasti.
Sunnuntaiksi flunssani yltyi oikein kunnon räkätaudiksi ja kurkkukivuksi. Koko päivä vierähti kotona, enkä jaksanut lähteä edes miehen mukaan koiraa ulkoiluttamaan. Kouluhommat jäivät retuperälle, kun en jaksanut mitään Simssin peluuta haastavampaa aivoaktiviteettia. Maanantaina sain onneksi jo vähän naputeltua kandia eteenpäin. Työpaperien palautus oli tänäaamuna, joten ihan täysin toimettomaksi en halunnut heittäytyä. Tietokoneen ääressä naputtelu ja lähdekirjallisuuden selailu ei onneksi rasita samalla tavalla kuin yliopistolle raahautuminen ja luennoilla istuminen. Toivon, että iltaa kohden olisin jo kunnolla terve - kirpparikierros miehen kanssa houkuttelee, ja huomiselle olen sopinut tapaamisen ystäväni kanssa. Eiköhän tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti