Ihana valkosuklaa-pannacotta ja herkkulakon päätös

Vietimme helmikuun ilman mitään makeita herkkuja tai suolaisia snackseja. Nyt maaliskuussa olemme palailleet vähitellen normaaliin arkeen. Yritämme edelleen välttää sokeriövereitä, ja teen kanssa voi vallan mainiosti syödä välillä mandariinia eikä karkkia, mutta olemme myös kuluneen viikon aikana nautiskelleet tilaisuuden tarjoutuessa. Sukulaisvisiitillämme tilasin ravintolasta maailman parasta juustokakkua marjoilla, ja tiistaina miehen äiti latoi kahvipöytään laskiaisen kunniaksi hillolla ja kermavaahdolla höystettyjä pullia. Suklaata on myös tullut maisteltua pari palaa joinain päivinä.

Kaapissa odottaa edelleen sekalainen valikoima tammikuulta peräisin olevia karkkeja, mutta niitä ei ole tehnyt juurikaan mieli. Sen sijaan huomasin helmikuun aikana himoitsevani herkkuja, joita emme normaalisti juuri koskaan edes syö: lapsuuden suosikkia Jacky-vanukasta sekä mässyn sijaan itse valmistettuja, vähemmän prosessoituja jälkiruokia, kuten vohveleita, pannacottaa ja mustikkapiirakkaa. Kauppareissulta mukaan tarttuikin pari Jackya, ja eilenaamuna popsittu pehmeän kinuskinen vanukas vei kyllä totisesti kielen mennessään. Saa nähdä, uppoaako klassinen maitosuklaa yhtä hyvin.

Herkkulakko (ja ehkä myös edellisviikon vähäinen kokkaaminen, kun reissatessa ja lomaillessa tuli syötyä lähinnä ulkona) sai minussa pienen leivonta- ja jälkiruokakokkailukärpäsen heräämään. Siispä valmiiden vanukkaiden lisäksi ostin ainekset valkosuklaa-pannacottaan. Olen jostain syystä aina ajatellut, että pannacottan valmistus on tosi vaikeaa, koska olen syönyt sitä ainoastaan ravintoloissa. Reseptejä selaamalla selvisi, että eihän se nyt niin haastavaa olekaan. Kermaa, luonnonjogurttia, valkosuklaata, liivatetta ja ripaus sokeria, eikä edes montaa työvaihetta. Käytin tätä ohjetta itse pannacottaan, mutta reseptissä ehdotetun itsetehdyn vadelmahillon sijaan menin sieltä, missä aita on matalin ja lapoin vain nokareen valmista mansikkahilloa jokaisen annoksen päälle. Yksi kokeilemisen arvoinen idea voisi kyllä olla myös tämän juustokakkuohjeen mangokuorrutusta mukaileva päällinen jollain vauvansoseella. Ehkä sitten ensi kerralla?

Pannacotta onnistui tosi hyvin, eikä sen aktiiviseen valmistukseen kulunut kuin vartti. Tosin ohjeessa lupaillun kuuden annoksen sijaan reseptistä riitti mielestäni paremminkin neljään jälkiruokaan, eli jos aikoo kestitä isomman porukan, kannattaa ehkä suosiolla tehdä tupla-annos. Niin tai näin, suosittelen ihmeessä muitakin kokeilemaan, jos ette ole ikinä ennen tehneet pannacottaa! Helposti sitä ajattelee, että ainoa kokkausvaihtoehto pääruokien lisäksi olisi leipominen, mutta itse asiassa jälkiruoat voivat näköjään valmistua huomattavasti nopeammin ja näppärämmin. Ja olla ihan yhtä herkullisia. Liivatelehtiä jäi vielä reilusti kaappiin, joten saa nähdä, josko sitä seuraavaksi tekisi vaikka juustokakkua...