Se on kuulkaa huomenna huhtikuu, mikä tarkoittaa, että minun ja mieheni tälle vuodelle spontaanisti aloittama kuukauden haaste on jälleen vaihtumassa. Tammikuussa kävimme joka viikko seurakunnassa, helmikuussa herkut olivat pannassa ja nyt maaliskuussa olen opetellut irrottautumaan kännykästäni. Mitä sitten on luvassa seuraavaksi?
Tammikuun seurakuntapläjäys oli hyvä startti jumalasuhteen kohentamiselle ja uskonelämään keskittymiselle. Valitettavasti siihen elämän tärkeimpään ja samalla niin helposti taka-alalle arjen pyörityksessä valuvaan asiaan ei varmasti ikinä tule keskityttyä tarpeeksi. Siksipä otamme huhtikuulle jälleen uskoon liittyvän haasteen, mutta tällä kertaa menemme vähän tammikuun kevyttä aloitusta syvemmälle. Viikoittaisen kirkkovisiitin sijaan haluamme huhtikuussa panostaa aikaa Jumalalle joka ikinen päivä, kunnolla. Pikaiset ruoka- ja iltarukoukset ovat toki hyviä, mutta suhteen oikea syventäminen vaatii enemmän. Olemme päättäneet, että seuraavan kuukauden ajan varaamme joka päivä tunnin rukoiluun, Raamatun lukuun ja ylipäätään vain kiireettömään Jumalan läsnäolossa olemiseen.
Olen aika varma, että tästä haasteesta tulee koko vuoden vaikein. Vaikka tunti on toisaalta vain murto-osa päivän puuhista, kiireisessä arjessa se kyllä takuulla tuntuu. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen, että olemme nyt lähdössä tähän haasteeseen. En ole oikein koskaan opetellut viettämään Jumalan kanssa rauhallista, häiriötöntä aikaa. Kun tunti päivässä on päätetty omistaa yksinomaan Hänelle, arjen pyöritys ei saa aina vain skippaamaan tai siirtämään uskoon syventymistä. Haluan oppia hiljentymään, oikeasti kuuntelemaan ja olemaan Jumalan läsnäolossa sekä nauttimaan Raamattuun perehtymisestä. Haluan, että omaan hengelliseen hyvinvointiin panostaminen on automaattinen osa arkea, ei prioriteettilistan hännillä keikkuva velvollisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti