Olen nyt 22-vuotias.
En ole koskaan ollut kova juhlimaan syntymäpäiviä tai muitakaan juhlapyhiä. Mikään suuri merkkitapahtuma ikänumeron vaihtuminen seuraavaan ei siis ollut, mutta onhan se silti aina ihan kiva päivä. Kävimme synttäreiden kunniaksi vanhempieni luona syömässä. Tarjolla oli tietysti lemppariani, isän tekemää lohta. Iltapalaksi söimme miehen kanssa kinkku-juustocroissantit ja valkosuklaata leffaa yhdessä katsellen.
Synttäreihin kytkeytyi myös kiva vauva-aiheinen juttu. Julkistimme nimittäin raskauden ensimmäistä kertaa sosiaalisessa mediassa syntymäpäivänäni. Ensimmäisen ultran jälkeen en aiemmista ajatuksistani huolimatta vielä halunnut tehdä vauvasta somepäivitystä, joten sain idean vasta näin rakenneultran jälkeen tehtävästä, synttäreihin liittyvästä päivityksestä. Vauvan 22. raskausviikko osui sopivasti omien 22-vuotissynttäreideni tienoolle, joten sain yhdistettyä nämä kaksi hauskasti päivityksen tekstiin. Vaikka tieto raskaudesta ei tässä kohtaa ole enää uutinen tai yllätys kenellekään muulle kuin hyvänpäiväntutuille tyyliä vanhat koulukaverit ja osa seurakuntaväkeä, on mukavaa, että asia on nyt virallistettu.
Vaikka kuluvat vuodet ja ikä tuntuu lisääntyvän mittarissa nopeasti, samalla välillä tuntuu oudolta ajatella, että olen vasta 22-vuotias. Elän monella tapaa aika erilaista elämää kuin ikäiseni, joten välillä olo on elämäntilanteellisesti enemmän kolme- kuin parikymppinen. Olen naimisissa, minulle on tulossa ensimmäinen lapsi, pidän rauhallisesta elämänmenosta ja koti-illoista. Kun tapaan ystäviä, pelaamme lautapelejä tai käymme kahvilla. Vaikka opiskelen muiden ikäisteni tavoin, en käy opiskelijariennoissa tai vietä vauhdikasta elämää kavereiden kanssa. Lähivuosien haaveisiini kuuluvat matkustelun ja vapauden sijaan perhe-elämä ja omakotitalo.
Onneksi minulla kuitenkin on ympärilläni aika paljon ihmisiä, jotka viettävät iästään huolimatta samanlaista elämää kuin minäkin. Seurakuntaystävistä suurin osa on naimisissa ja kaksi raskaana. Eroon oman ikäluokan valtavirran ja oman itsen välillä havahtuu lähinnä opiskelijapiireissä ja neuvolan odotusaulassa. Pääasia on kuitenkin onneksi se, että itse olen aivan supertyytyväinen elämääni enkä kaipaa mitään niistä "nuoruuteen kuuluvista" asioista, joita minulla ei ole. Ihan sama, jos se on jonkun mielestä outoa tai tylsää.
Synttäreihin kytkeytyi myös kiva vauva-aiheinen juttu. Julkistimme nimittäin raskauden ensimmäistä kertaa sosiaalisessa mediassa syntymäpäivänäni. Ensimmäisen ultran jälkeen en aiemmista ajatuksistani huolimatta vielä halunnut tehdä vauvasta somepäivitystä, joten sain idean vasta näin rakenneultran jälkeen tehtävästä, synttäreihin liittyvästä päivityksestä. Vauvan 22. raskausviikko osui sopivasti omien 22-vuotissynttäreideni tienoolle, joten sain yhdistettyä nämä kaksi hauskasti päivityksen tekstiin. Vaikka tieto raskaudesta ei tässä kohtaa ole enää uutinen tai yllätys kenellekään muulle kuin hyvänpäiväntutuille tyyliä vanhat koulukaverit ja osa seurakuntaväkeä, on mukavaa, että asia on nyt virallistettu.
Vaikka kuluvat vuodet ja ikä tuntuu lisääntyvän mittarissa nopeasti, samalla välillä tuntuu oudolta ajatella, että olen vasta 22-vuotias. Elän monella tapaa aika erilaista elämää kuin ikäiseni, joten välillä olo on elämäntilanteellisesti enemmän kolme- kuin parikymppinen. Olen naimisissa, minulle on tulossa ensimmäinen lapsi, pidän rauhallisesta elämänmenosta ja koti-illoista. Kun tapaan ystäviä, pelaamme lautapelejä tai käymme kahvilla. Vaikka opiskelen muiden ikäisteni tavoin, en käy opiskelijariennoissa tai vietä vauhdikasta elämää kavereiden kanssa. Lähivuosien haaveisiini kuuluvat matkustelun ja vapauden sijaan perhe-elämä ja omakotitalo.
Onneksi minulla kuitenkin on ympärilläni aika paljon ihmisiä, jotka viettävät iästään huolimatta samanlaista elämää kuin minäkin. Seurakuntaystävistä suurin osa on naimisissa ja kaksi raskaana. Eroon oman ikäluokan valtavirran ja oman itsen välillä havahtuu lähinnä opiskelijapiireissä ja neuvolan odotusaulassa. Pääasia on kuitenkin onneksi se, että itse olen aivan supertyytyväinen elämääni enkä kaipaa mitään niistä "nuoruuteen kuuluvista" asioista, joita minulla ei ole. Ihan sama, jos se on jonkun mielestä outoa tai tylsää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti